Viron väistyvä ulkoministeri Urmas Reinsalu muistelee Postimees -lehden haastattelussa hetkeä, jolloin Venäjä käynnisti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.
Hän kertoo olleensa sodan syttymishetkellä kotonaan koronan kourissa.
– Parannuin koronasta maaliskuun alussa. Soitin silloin Kaimo Kuuselle, suurlähettiläällemme Ukrainassa, ja kerroin, että suunnittelen matkustavani Ukrainaan. Kysyin, onko Kiovaan mahdollista päästä. Hän kysyi, että kuka hullu lähtee nyt Kiovaan, Reinsalu muistelee keskustelua.
– Sitten, muistaakseni kymmenen päivää sodan alkamisesta, otin mukaani kolme kansanedustajaa. Ostin Tallinnassa kaksi apteekkia tyhjiksi lääkkeistä ja suuntasimme Varsovaan. Vuokrasin auton. Vuokrafirma kysyi myös, minne olemme menossa. Sanoin, että ehkä menemme Liettuaan, eli tehkää vahvistus ulkomaille.
Reinsula toteaa, että välitysfirma tuskin olisi vuokrannut autoa Ukrainan matkalle, jos hän olisi puhunut totta.
– Sitten lähdimme yöllä liikkeelle. Riitelin rajavartijan kanssa pitkään, koska he eivät halunneet päästä Puolan rajalta ulos ensimmäisessä vaiheessa. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä parlamentaarikkojen ryhmistä, joka saapui Ukrainan alueelle sodan alkamisen jälkeen.
Urmas Reinsalu on tähän mennessä käynyt Ukrainassa yhdeksän kertaa. Edellisellä matkalla hänen panssaroitu autonsa syttyi tuleen Kiovan keskustassa. Myös hänen puheensa yliopistolla keskeytyi ilmahyökkäyksen takia ja jatkui pommisuojassa.
– Kyllä, sellaisia vähän surrealistisia hetkiä, hän kuvailee tilanteita Ukrainassa.
Reinsalu kertoo käyneensä Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleban kanssa filosofisia keskusteluja yhteisillä illallisilla.
– Olen aina sanonut, että myös tämä sota on tuonut esiin ihmisessä kaikista rumimman puolen. Tiedämme vihollisen julmuuden Ukrainassa – kuinka on mahdollista herättää sellaista nykyajan ihmisessä ideologian tai retoriikan avulla. Samalla ei voida kiistää, että sota on tuonut esiin myös jaloimman ja herkimmän sankaruuden muissa, hän viittaa ukrainalaisiin.
Hän nostaa esimerkiksi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin.
– Olen pohtinut henkilöiden roolia historiassa niin sanotun marxilaisen historiankirjoituksen kehyksissä. Ukrainan tapahtumat osoittavat, kuinka ratkaiseva yksilön rooli voi olla. On lähes mahdotonta kuvitella Venäjän käyvän sotaa ilman (Vladimir) Putinia, mutta on lähes mahdotonta kuvitella Ukrainan puhuttelevan ja mobilisoivan koko maailmaa ilman presidentti Zelenskyitä, Reinsalu pohtii.
– Voisimme ajatella, että entä jos Ukrainan presidentti olisi kuunnellut henkivartijoiden melko järkeviä suosituksia, että hänen on poistuttava välittömästi maansa alueelta ja järjestää vastarintaa ulkomailta. Jos hän olisi lähtenyt, minkä signaalin se olisi antanut länsimaille ja erityisesti Ukrainan kansalle vastarinnan järjestämisessä?
– Tämä inhimillinen rohkeus, tämä tarina, joka alkoi kehittyä, on luultavasti suurin inspiraatio länsimaille ja täällä oleville poliitikoille Ukrainan tukemisessa, Reinsalu pohtii.
