Jos Kreml harkitsisi hyökkäystä jotakin Nato-maata vastaan, sen on Viron puolustusvoimien komentajan, kenraali Martin Heremin mielestä syytä ymmärtää, että Venäjä häviäisi sodan ja kärsisi paljon raskaammat tappiot kuin mitä se on Ukrainassa joutunut jo kokemaan.
– Ainoa tapa suitsia Kremliä on osoittaa, että jos se hyökkää meitä vastaan se menettää käytännöllisesti katsoen kaiken – joukot, jotka se on lähettänyt yli rajan, ja ne asejärjestelmät, jotka ovat edelleen Venäjän maaperällä, Herem sanoo virolaiselle Diplomaatia-lehdelle antamassaan haastattelussa.
– Ei ole epäilystäkään siitä, että Nato lopulta voittaisi, mutta jälki olisi rumaa, hän toteaa.
Venäjän armeijan ei tarvitsisi hänen mukaansa miehittää Tallinnaa, vaan se voisi antaa sotilaidensa riehua kuukauden ajan esimerkiksi Viron kaakkoiskulmalla sijaitsevassa Põlvan kaupungissa tappaen, raiskaten ja tuhoten, kuten Ukrainan Butšassa tapahtui, ja sitten vetäytyä.
– Vastustaja taitaa hirmutekojen hyödyntämisen, kenraali toteaa.
Naapurimaidensa epävakauttamiseksi Kreml on hänen mukaansa valmis uhraamaan tuhansia ihmishenkiä, koska venäläinen kulttuuri ja standardit ovat niin erilaiset kuin lännen.
Tilaisuus hirmutekoihin
Herem pitää vaikeana arvioida, aikooko Venäjä kääntää katseensa Baltiaan, kun hyökkäyssota Ukrainaa vastaan aikanaan päättyy.
– On mahdollista, että Baltian maat tuntuvat helpolta kohteelta, koska alueelle ei ole pysyvästi sijoitettuna riittävästi Naton joukkoja, hän sanoo.
Vahvistusten saapumiseen kuluisi hänen mukaansa vääjäämättä aikansa. Syynä ei ole niinkään maantieteellinen etäisyys, vaan Naton komentoketju ja päätöksentekoprosessit.
– Jos päätöksenteko ja liittolaisten keskinäinen koordinaatio on liian hidasta, vihollinen näkee siinä tilaisuuden hirmutekojen toteuttamiseen – olipa kohteena sitten Suomi, Ruotsi, Norja tai Viro, hän toteaa.
Vladimir Putinin hallinto uskoo hänen mukaansa vakaasti, että Venäjän olemassaolo edellyttää potentiaalisten vastustajien alistamista.
– Näihin vastustajiin kuuluu venäläisen näkemyksen mukaan muun muassa Nato. Tämä ei tietenkään ole totta, sillä Naton jäsenmaat eivät ole osallisina minkäänlaisissa vihollisuuksissa Venäjää vastaan, Herem muistuttaa.
Venäjä eroaa hänen mukaansa läntisistä yhteiskunnista yhä jyrkemmin. Läntisten yhteiskuntien menestys luo myös Venäjällä painetta muutoksiin, joiden toteutuessa diktatorisen järjestelmän liikkumatila kapenisi.
Sellaista Putinin olisi mahdotonta hyväksyä.
