Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia on tarkasteltu ennen kaikkea Itämeren näkökulmasta. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Matti Pesun mukaan yhtä merkittävä muutos on tapahtunut arktisella alueella.
Onko Itämeren merkitys siis pienentynyt? Pesun mukaan on ja ei. Hän on tarkastellut arktisen alueen roolia tuoreessa vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissaan.
– Suomen talous ja yhteiskunnan toiminta ovat edelleen äärimmäisen Itämeri-riippuvaisia. Valtaosa väestöstä asuu Etelä-Suomessa, ja Suomen painopiste on edelleen siellä. Itämeri on edelleen Suomen elämänlanka, ja se, mitä Itämeren alueella tapahtuu, on edelleen kaikkein kriittisintä Suomen turvallisuudelle, Pesu sanoo Verkkouutisille.
– Mutta Nato-jäsenyys tuo Suomen puolustukseen uuden arktisen ja atlanttisen ulottuvuuden. Suomen puolustus kytkeytyy aiempaa tiiviimmin Pohjoismaihin, Pohjois-Atlanttiin ja arktisen alueen puolustamiseen.
Pesun artikkelin mukaan Suomi ei ole enää yksin. Hän kirjoittaa, että Suomi on osa pohjoismaista puolustusklusteria. Se vahvistaa Suomen puolustuskykyä ja luo taloudellisia mahdollisuuksia.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ja Nato kävivät tiukkaa kamppailua alueen hallinnasta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato menetti kiinnostuksensa alueeseen. Ukrainan sodan alettua tämä kuitenkin muuttui.
– Vuoden 2022 jälkeen Nato on tarkastellut arktista aluetta ja Pohjois-Atlanttia aiempaa enemmän yhtenä strategisena kokonaisuutena.
Pohjoismaiden asema vahvistuu
Suomen Nato-jäsenyyden alkuvaiheessa Suomi kuului samaan Joint Force Command Brunssumin komentorakenteeseen kuin Baltian maat. Nato siirsi myöhemmin Suomen, Ruotsin ja Tanskan Joint Force Command Norfolkin vastuualueelle osana arktisen alueen ja Pohjois-Atlantin puolustuksen uudelleenjärjestelyä.
Pesun mukaan ratkaisu heijastaa arktisen alueen kasvavaa merkitystä Naton suunnittelussa.
Hänen mukaansa Nato ei enää tarkastele arktista aluetta irrallisena kysymyksenä. Sen sijaan Pohjois-Euroopan, Barentsinmeren, Norjanmeren, Islannin ja Pohjois-Atlantin muodostama kokonaisuus nähdään yhä selvemmin yhtenä puolustusalueena.
– On nähtävissä, että Suomi, Ruotsi ja Norja muodostavat Naton sisällä aiempaa tiiviimmän yhteistyökokonaisuuden, Pesu sanoo.
Suomen maantieteellinen sijainti nostaa maamme strategista arvoa. Pesun mukaan Washingtonissa arktista aluetta tarkastellaan yhä enemmän osana Yhdysvaltojen omaa turvallisuutta. Syynä on Venäjän pitkän kantaman asejärjestelmät, Venäjän sotilaallinen toiminta alueella ja suurvaltakilpailu.
Pesu muistuttaa, että Grönlanti-keskustelu oli yksi oire tästä. Euroopassa on kannettu huolta Yhdysvaltojen läsnäolosta Euroopassa. Arktisella alueella tilanne on päinvastainen.
– Arktisen alueen merkitys kasvaa jopa Euroopan ja Yhdysvaltojen välisenä liimana, Pesu sanoo.
Miksi Venäjä on kiinnostunut arktisesta?
Venäjä on ollut kiinnostunut arktisesta alueesta jo ennen Ukrainan sotaa ja se lisäsi sotilaallista läsnäoloaan alueella. Suomessa arktinen keskustelu painottui pitkään esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja taloudellisiin mahdollisuuksiin.
Arktinen alue on Pesun mukaan Venäjälle tärkeä ennen kaikkea turvallisuuspoliittisesti. Kuolan niemimaalla sijaitsee merkittävä osa Venäjän ydinasepelotteesta.
– Se liittyy Venäjän sukellusveneistä laukaistaviin ydinaseisiin ja niin sanottuun toisen iskun kykyyn, Pesu sanoo.
Venäjä pyrkii suojaamaan sen tärkeimmän sotilaallisen suorituskyvyn. Sen takia Venäjän kiinnostus alueen merkitykseen ei vähene, vaikka Ukrainan sota sitoo sen resursseja muualle.
Turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden lisäksi Venäjä näkee, että arktinen alue tarjoaa sille taloudellisia mahdollisuuksia. Alue liittyy Kiinan Vyö ja tie – hankkeeseen, jonka avulla se on pyrkinyt rakentamaan itselleen uutta Silkkitietä. Alueella sijaitsee myös paljon kriittisiä mineraaleja.
Konfliktin riski ei silti synny arktisella alueella
UPI:n Matti Pesun mukaan puheet arktisesta alueesta tulevaisuuden kriisien pesäkkeenä ovat osittain liioiteltuja.
Hän myöntää, että jännitteet ovat alueella kasvaneet, mutta Pesun arvion mukaan alueella on vain vähän kiistakysymyksiä, jotka johtaisivat aseelliseen konfliktiin syntyyn.
Vaikka Nato ja Venäjä kiinnittävät alueeseen entistä enemmän huomiota, Pesu ei pidä arktista aluetta todennäköisenä konfliktin lähtöpisteenä.
– Todennäköisempi riski on se, että konflikti leviää arktiselle alueelle jostain muualta, Pesu sanoo.
Tutkijan mukaan arktisen alueen tulevaisuus riippuu pitkälti koko Euroopan turvallisuuskehityksestä, Venäjän sotilaallisesta suunnasta sekä siitä, millaiseksi Ukrainan sodan jälkeinen turvallisuusjärjestys muodostuu.
Suomen ei hänen mukaansa tarvitse varautua välittömään arktiseen kriisiin. Sen sijaan pohjoisen turvallisuusympäristön kehitystä on seurattava osana laajempaa eurooppalaista kokonaisuutta.
– Arktiseen alueeseen ei tällä hetkellä kohdistu Suomeen välitöntä tai akuuttia sotilaallista uhkaa. Yleinen turvallisuuskehitys on kuitenkin ollut jo pitkään huolestuttava.