Viron puolustusvoimien Kaitseväen entisen komentajan, kenraali (evp.) Martin Heremin mukaan Länsi-Euroopassa on totuttu ajattelemaan, että nuoremmatkin upseerit ovat pikemminkin diplomaatteja kuin varsinaisia sotilaita.
– Sen seurauksena länsimaissa kasvoi kokonainen upseerien sukupolvi, joka ei enää rakastanut sotimista, Herem sanoi Viron yleisradion ERR:n Välistunnissa.
Hän vertasi tilannetta neuvostoaikaiseen piirroselokuvaan ”Sienten ja herneiden sota”. Piirroselokuvan hahmot olivat paraatikunnossa, hyvin varusteltuja ja puhuivat todella viisaita, mutta eivät valmiita käymään sotaa.
Eräässä elokuvan kohtauksessa herneet marssivat laulaen ”olemme sotilaita, emme pelkää mitään, olemme kaikki sankareita emmekä pelkää paraatissa mitään”. (Linkki piirroselokuvaan on artikkelin lopussa.)
Ukrainan sota on Heremin mukaan muistuttanut länsieurooppalaisia siitä, että sotilaiden on osattava myös kaivaa juoksuhautoja. Samalla se on osoittanut, etteivät venäläiset juuri välitä diplomatiasta.
– Se, mitä ukrainalaiset tekevät nykyään ampuessaan lennokkeja käsiaseilla, on käytännössä samaa, mitä me opettelimme 1990-luvulla helikoptereita vastaan: ryhmä tai joukkue ampuu aseillaan ilmaan, ja sitä ennen joku tarkkailee ja kuuntelee, Herem sanoi.
Lennokki ei todellisuudessa maksa vain satoja euroja
Heremin mukaan viime vuosien sotilaallista innovointia on vauhdittanut ennen kaikkea perinteisten aseiden ja muiden välineiden puute.
– Ammuksia ei riittänyt, joten kehitettiin räjähteellä varustettuja lennokkeja, joista panos voidaan pudottaa jonkun päälle. Tiedustelutietoa ei ollut riittävästi, joten alettiin tiedustella lennokeilla ja otettiin käyttöön sellaista teknologiaa, jota siviilit käyttävät päivittäin, hän selitti.
Uudet tekniset ratkaisut eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole muuttaneet sodankäynnin perusluonnetta.
Herem kyseenalaistaa myös väitteet lennokkien poikkeuksellisesta halpuudesta. Kuten Verkkouutiset on kertonut aiemmin tässä, Herem suhtautuu pitkän linjan jalkaväkiupseerina epäilevästi näyttäviin iskuihin ja rintamasodan ulkopuoliseen sodankäyntiin.
– Sanotaan, että muutaman sadan euron lennokki rikkoo useiden miljoonien arvoisen panssarivaunun. Todellisuudessa lennokkeja kuluu enemmän, ja yhden lennokin taustalla on hyvin paljon ihmisiä.
Venäjä iskee siviilikohteisiin tarkoituksella
Herem ei usko, että Venäjä pommittaisi siviilikohteita pääasiassa sattumanvaraisesti. Hänen mukaansa Venäjällä ei ole niin paljon sotilaallisia voimavaroja, että se voisi käyttää niitä valikoimatta.
Näiden iskujen tavoitteena on murtaa kansalaisyhteiskunnan henkinen selkäranka, arvioi Herem.
– Joskus iskut voivat mennä ohi ja osua asuintaloihin. Joskus ilmatorjunta tai jokin muu tekijä voi vaikuttaa niin, että ohjus putoaa asuintaloon. Mutta hyvin usein asuintaloja, sairaaloita, kouluja ja muita kohteita tulitetaan tarkoituksellisesti.
”Tekee voileipiä ja torjuu panssarivaunuja”
Herem arvostelee, että puolustushankinnoissa pyritään liian täydellisiin ratkaisuihin. Tämän vuoksi puolustusbudjetteihin ohjattavia kasvavia rahasummia ei aina kyetä käyttämään tehokkaasti.
– Valtiot pyytävät usein jotakin sellaista – anteeksi, jos kärjistän – mitä on nähty televisiossa tai kuvitellaan mahdolliseksi. Siis jonkinlaista laitetta, joka tekee aamuksi voileipiä, soittaa stereoradiota, toimii jääkaappina ja torjuu samalla panssarivaunuja.
Heremin mukaan sotakaluston tärkeimpiä ominaisuuksia pitäisi olla sen saatavuus. Täydellisen järjestelmän odottamisen sijaan valtioiden pitäisi hankkia käyttökelpoista kalustoa, jota on mahdollista saada nopeasti ja riittäviä määriä.
Hän katsoo myös, ettei Nato-maissa ole vieläkään täysin sisäistetty Venäjän muodostamaa uhkaa, erityisesti sen jälkeen, kun sota Ukrainassa joskus päättyy.
– Luulen, etteivät virolaiset eivätkä sotilaatkaan ole kovin vakuuttuneita siitä, että Venäjä voisi hyökätä meidän kimppuumme, Herem sanoi.