Finanssipoliittista parlamentaarista työryhmää johtava kansanedustaja Ville Valkonen (kok.) kannustaa avoimeen ja rehelliseen keskusteluun sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta väestön ikääntyessä.
– Sote-menot ovat kiistatta suurin, yksittäinen kohde valtion taloudessa. Emme voi mitenkään välttää keskustelua tästä, Valkonen toteaa Verkkouutisten haastattelussa.
Valkonen toivoo pöytään uusia ehdotuksia, osoittautuivat ne sitten hyviksi tai vähemmän toteuttamiskelpoisiksi. Hän pitää kiintoisana esimerkiksi työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtajan Risto Murron Verkkouutisissa hiljattain esittämiä avauksia ikäihmisten oman varallisuuden hyödyntämisestä sote-palveluissa pakon sijaan erilaisin kannustimin.
Murto väläytti esimerkiksi uutta ”välimallin” palvelutasoa, jossa yhdistyisivät julkinen ja oma raha. Julkisen sektorin palvelua olisi siis mahdollista täydentää omalla rahoituksella.
– Ajatukset siitä, että pystyisimme nykyistä joustavammin täydentämään julkista palvelua yksityisellä rahoituksella tai yhdistelemään näitä, ovat erinomaisia. Missään nimessä en suhtaudu torjuvasti siihen, että meillä voisi olla julkisia ja yksityisiä palvelujen tuottajia joiltain osin samoissa yksiköissäkin, Valkonen pohtii.
Ennen kuin tähän päästään, sote-palveluita koskeva palvelulupaus pitäisi pystyä Valkosen mukaan määrittämään mahdollisimman yksiselitteisesti. Näin ihmisillä olisi tiedossa, minkälaisiin julkisista varoista kustannettaviin sote-palveluihin he ovat oikeutettuja ja mitkä ovat sellaisia, joita he voivat halutessaan hankkia omalla rahalla.
Finanssipoliittista työryhmää vetävä Valkonen korostaa, että yhteiskunnan kantokyvyn kannalta on yksinkertaisesti pakko kyetä määrittämään sellainen sote-palvelujen taso, johon julkisella sektorilla on kestävästi varaa. Palvelulupaus täytyisi siis asettaa niin, että se on realistinen ja siitä kyetään pitämään kaikissa oloissa kiinni.
– Ja tässä olemme haasteen ytimessä.
Finanssipoliittisen työryhmän vetäjä antaa ymmärtää yhtälön olevan erittäin vaikea, kun väestön ikääntyminen lisää sote-palvelujen tarvetta samaan aikaan, kun julkista taloutta olisi sopeutettava 10-12 miljardin euron edestä seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Eikä sote-palveluja koskevan palvelulupauksen määrittäminen käytännössä sekään ole helppo tehtävä. Hallituksen tähän liittyvä lakiesitys – koskien periaatteita julkisen sektorin palveluvalikoimasta ja sen rajaamisesta – on paraikaa lausuntokierroksen loppusuoralla.
Esitystä ja sen tarpeellisuutta on kiitelty, mutta sitä on myös arvosteltu konkretian puutteesta. Lisäksi periaatteelliset rajaukset siitä, mitä kuuluu jatkossa julkisen sektorin kustantamiin palveluihin, ovat herättäneet huolta eriarvoistumisesta. Siitä, että julkisten sote-palvelujen varassa olevien ihmisten asema heikkenee.
Mitä vastaat tähän?
– Meidän on oltava tässä realistisia ja pragmaattisia. Ihmisten varallisuuserot ovat tosiasia, ja julkisen sektorin tarkoitus on turvata inhimillinen ja ihmisarvoinen elämä kaikille, muttei maksaa ja kustantaa kaikkia mahdollisia palveluita. Terveen yhteiskunnan lähtökohta on minusta se, että ihminen pitää itse itsestään ja läheisistään huolta, ja julkinen sektori tarjoaa turvaverkon siihen ympärille.
Ei omaisuuden ”takavarikoinnille”
Verkkouutisten haastattelussa Risto Murto esitti uusia avauksia keskusteluun oman varallisuuden hyödyntämisestä hoivapalvelujen rahoituksessa. Murto väläytti myös muun muassa mahdollisuutta korvata nykyisenkaltainen eläkesäästäminen hoivasäästämisellä.
Murron visiossa käytännössä itse kukin säästäisi korvamerkittyä rahaa hoivapalveluihin jo 10-15 vuotta ennen oletettua tarvetta. Tähän voitaisiin luoda verotuksellisia ratkaisuja, jotta säästäminen olisi houkuttelevaa. Jos hoivapalvelua ei sitten tarvitsekaan, säästön voisi tietyillä ehdoin nostaa itse tai siirtää perillisille.
– Tämä on myös mielestäni kiinnostava ja tutkimisen arvoinen ajatus, Valkonen kommentoi.
Murron ajatukset syntyivät osin vastavetona julkisuudessa väläytettyihin ajatuksiin esimerkiksi ikäihmisten sijoitusvarallisuuden ottamisesta jatkossa huomioon asiakasmaksuissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan näin asiakasmaksuilla olisi mahdollista kerätä 45 miljoonaa euroa lisää hoivapalveluiden rahoittamiseen. Laskelmassa oli huomioitu osakkeet, rahastot ja sijoitusasunnot.
Murron mielestä sijoitusvarallisuuden hyödyntämisessä tarvitaan pakon sijaan kannustimia. Valkonen on samoilla linjoilla:
– Tämä ajatus sijoitusvarallisuuden ottamisesta huomioon olisi ongelmallinen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta mutta myös käytännön toimivuuden kannalta.
Valkonen huomauttaa, että Suomessa tulot otetaan jo huomioon asiakasmaksuissa ja verojärjestelmämme on ”voimakkaan progressiivinen”. Tieto sijoitusvarallisuuden laskemisesta mukaan hoivamaksuihin kannustaisi ihmisiä suunnitteluun ja siirtämään ajoissa sijoitusvarallisuuttaan toisaalle.
– Meidänhän pitäisi päinvastoin kannustaa ihmisiä säästämään ja sijoittamaan ja pyrkimään siihen, että he varautuvat itsekin vanhuutensa varalle. Jos omaisuutta ryhdyttäisiin näin takavarikoimaan efektiivisesti, tämä heikentäisi huomattavasti kannusteita säästämiseen ja sijoittamiseen.
LUE MYÖS:
Risto Murrolta avauksia hoivapalvelujen rahoitukseen – pitäisi ”rikkoa yksi tabu”