Neuvostoliiton viimeisinä vuosikymmeninä puna-armeijan toimet hetkauttivat tavallisten kansalaisten elämää venäläistutkija Andrei Kolesnikovin mukaan vain kahdesti. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1968 tapahtunut Tšekkoslovakian miehitys ja toinen kerta vuonna 1979 alkanut Afganistanin sota. Tšekkoslovakian tapahtumista neuvostoliittolaisille tihkui tietoja vain vähän, kun taas kompurointi Afganistanissa 1979 mursi lopulta koko neuvostovaltion moraalisen perustan.
– Vuonna 2022 Moskovan sotakoneisto keskeytti jälleen kerran hyökkäyksellään tavallisten kansalaisten elämän, ja tulos on ollut vielä pahempi kuin kummassakaan edellä mainituista tapahtumista. Venäjä on juuri elänyt Neuvostoliiton jälkeisen historiansa kammottavimman vuoden, Venäjältä länteen siirtynyt Carnegie-ajatushautomon tutkija kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
Venäjän armeijan kasvavista tappioista huolimatta Vladimir Putinin johtama valtio ei hänen mukaansa toistaiseksi natise liitoksissaan – pikemminkin päinvastoin.– Venäläiset ovat toki jakautuneet ja mielipiteet polarisoituneet kansan väsyessä sotaan. ”Sotilaallinen erikoisoperaatio” ei silti suinkaan ole heikentänyt Putinin valta-asemaa, vaan vain vahvistanut sitä, hän sanoo.
– Ne, jotka pelkäävät Putinia, ovat joko paenneet maasta tai vaienneet. Hallituksella on käytettävissään valtava keinovalikoima kaikkia niitä vastaan, jotka puheillaan tai muulla tavalla ilmaisevat vastarintaa. Oikeusjärjestelmää käytetään kaiken toisinajattelun murskaamiseen ja stalinististen vankeusrangaistusten langettamiseen sotaa vastustaville aktivisteille, hän toteaa.
Kaikki tärveltiin alle vuodessa
Vajaassa vuodessa Putin ja hänen kätyrinsä ovat Kolesnikovin mukaan onnistuneet häpäisemään kaiken, mikä on venäläistä – jopa venäläisen kulttuurin. Venäjän imago ei ole hänen mielestään heikentynyt yhtä dramaattisesti kertaakaan sitten neuvostodiktaattori Josif Stalinin päivien.
Kolesnikovilla on Kremlin kansalaisiin kohdistamista sortotoimista omakohtaistakin kokemusta Kremlin julistettua hänet viime vuoden lopulla ”ulkomaiseksi agentiksi”.
– Tietyssä mielessä kaikki se, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, on vangittu maan poliittisen historian noidankehään. Isoisäni pidätettiin poliittisin perustein vuonna 1938, suuren terrorin vuonna, mikä tarkoitti, että äidistäni tuli yhdeksänvuotiaana ”kansanvihollisen” tytär. Hän kuoli yli 20 vuotta sitten luottaen siihen, että hänen maansa olisi vihdoin matkalla kohti normaalia demokratiaa, Kolesnikov sanoo.
– Hän ei ollut enää näkemässä, kun hänen poikansa leimattiin ”ulkomaiseksi agentiksi”, sillä sellaisen lahjan valtio minulle 24. joulukuuta 2022 antoi. Kolmesta sukupolvesta kaksi on siis saanut todeta olevansa itsevaltaisten hallintojen vihollisia. ”Kansanvihollis-isoisän” ja hänen pojanpoikansa – ”ulkomaisen agentin ” – välillä on yli kahdeksan vuosikymmentä Neuvostoliiton ja Venäjän vaikeaa historiaa. Kolmena niistä – Nikita Hruštšovin, Mihail Gorbatšovin ja Boris Jeltsinin aikana – maa oli liberalisoitumassa, Kolesnikov toteaa.
– Venäjän vallankumousta edeltäneen keisarillisen pääministerin Pjotr Stolypinin nimiin liitetyn poliittisen sananlaskun erään version mukaan maassa muuttuu kaikki yhdessä vuodessa, mutta vuosisadassa ei mikään.
