Venäjän viimeaikaiset ilmaiskut Kiovaan ja muihin Ukrainan kaupunkeihin ovat venäläisen politiikan tutkijan Mihail Vinogradovin mielestä Kremlin reaktio viime viikkojen odottamattomiin vastoinkäymisiin.
Sellaisia ovat hänen mukaansa olleet etenkin venäläisjoukkojen osin hallitsematon vetäytyminen Harkovan ja Hersonin alueilla, presidentti Vladimir Putinin julistaman ”osittaisen” liikekannallepanon kompuroiva toteutus sekä symbolisesti ja logistisesti tärkeän Kertšinsalmen sillan vaurioituminen sabotaasi-iskussa.
Vasta kuluvan syksyn aikana venäläiset ovat alkaneet Vinogradovin mukaan käsittää, että Ukrainan sotilaalliset voimavarat ovat itse asiassa hyvinkin verrannolliset Venäjän omiin voittamattomiksi mainostettuihin asevoimiin nähden.
– Venäjän johto reagoi tähän käänteeseen käynnistämällä Ukrainan kaupunkeihin 10.–11. lokakuuta tappavien ohjusiskujen aallon, jota seurasivat Kiovaan tehdyt lennokki-iskut 17. lokakuuta.
Hyökkäykset vaikuttavat Venäjän vallanpitäjien yritykseltä vakuuttaa itselleen ja muille, että Venäjällä on jäljellä riittävästi päättäväisyyttä, energiaa ja resursseja sotilaallisen aloitteen
tempaamiseksi takaisin, Vinogradov toteaa Carnegie-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Epäselvät tavoitteet
”Puolustuksellisiksi” väitetyillä ilmaiskuilla Kreml pyrkii Vinogradovin mukaan hälventämään venäläisten lisääntynyttä huolestuneisuutta ennen kuin se ehtii kärjistyä kielteisiksi tunteiksi
viranomaisia kohtaan.
– Sotilaallisesta näkökulmasta Ukrainaan kohdistuneet massapommitukset 10.–11. lokakuuta antoivat Kremlille tilaisuuden lisätä epäselvyyttä Venäjän aikeista. Niiden oli tarkoitus viestittää
Moskovan päättäväisyyttä, mutta mitään selitystä ei annettu sille, mihin niillä tähdättiin, hän sanoo.
– Spontaanit iskut tarjosivat Moskovalle myös mahdollisuuden osoittaa, ettei se pysynyt toimettomana. Ne, jotka ovat uskoneet Venäjän sotilaalliseen potentiaaliin, saivat vahvistusta
teorialle, jonka mukaan Venäjä ei ole vielä edes kunnolla aloittanut. Ne, jotka pitivät Krimin sillan räjäytystä hirvittävänä nöyryytyksenä, saivat puolestaan nähdä, että loukkaus ei jäänyt rankaisematta, hän toteaa.
Uuteen ansaan?
Iskut eivät Vinogradovin mukaan kaikesta näyttävyydestään huolimatta suinkaan takaa sitä, että tilanne taistelukentällä muuttuisi tai että Kreml kykenisi ratkaisemaan kohtaamiaan ongelmia.
– Ukrainan energiainfrastruktuurin pommittamisen sotilaallinen vaikuttavuus on kyseenalainen.
Vaikeudet suhteissa muihin entisiin neuvostonaapureihin eivät ole poistuneet. Teoriaa siitä, että liikekannallepano vahvistaisi Venäjän asevoimien taistelukykyä, ei ole todistettu, hän painottaa.
– Ohjusiskut eivät siis tuo vastausta pääkysymykseen: kykeneekö Moskova palauttamaan sotilaallisen aloitteen takaisin itselleen ja käyttämään menetelmiä, jotka johtavat konkreettisempiin
tuloksiin, vai reagoiko se vain Kiovan toimiin ja on uhassa langeta uuteen ansaan, hän huomauttaa.