Venäläinen menestyskirjailija Mihail Shishkin on kirjoittanut avoimen kirjeen ukrainalaisille, jossa hän kritisoi voimakkaasti Venäjän hallintoa ja hyökkässotaa Ukrainassa.
Kirjailija on syntynyt Moskovassa, mutta asunut Sveitsissä jo 1990-luvulta lähtien. Shishkinin äiti oli ukrainalainen, isä venäläinen.
Uusin teos Sota vai rauha: kirjoituksia Venäjästä ja lännestä ilmestyi tänä vuonna. Shishkin on vieraillut Suomessa useita kertoja.
Shishkin on jo pitkään ollut Venäjän nykyhallinnon kriitikko ja arvosteli sen toimia voimakkaasti jo vuoden 2014 Krimin hyökkäyksen jälkeen.
Tänään brittilehti Guardianissa julkaistussa kirjeessään Shishkin toivoo Vladimin Putinin hallinnon ja Ukrainan hyökkäyssodan tukijoiden joutuvan oikeuden eteen rikoksistaan ihmisyyttä vastaan.
Samalla kirjailija pohtii, miten rikolliset voisi tuomita rikoksista venäjän kieltä vastaan.
– He varastivat kielemme meiltä. Puhuimme ja vaihdoimme ajatuksia kansanne suuren venäläisen kirjallisuuden kielellä. Nyt koko maailmalle venäjä on niiden kieli, jotka pommittavat Ukrainan kaupunkeja ja tappavat lapsia, sotarikollisten kieli, murhaajien kieli.
Mihail Shishkin vertaa tilannetta omien vanhempiensa aikaan, jolloin hänen isänsä taisteli toisessa maailmansodassa Saksaa vastaan.
– Sodan jälkeen hän vihasi saksalaisia ja kaikkea saksalaista koko ikänsä. Yritin selittää hänelle: ”Mutta isä, siellä on hienoa saksalaista kirjallisuutta! Saksa on kaunis kieli!” Näillä sanoilla ei ollut mitään vaikutusta häneen.
– Mitä voimme sanoa sodan jälkeen ukrainalaisille, joiden koteja venäläiset pommittivat ja ryöstivät ja joiden perheet tapettiin? Että suuri venäläinen kirjallisuus on kaunista? Ja että venäjän kieli on niin ihana?
Shishkinin mukaan venäläiset valtaajat vihaavat Ukrainaa, koska Ukrainalla on jotain mitä venäläisillä ei ole: vapaus ja demokratia. Ukraina ei jäänyt Venäjän vaikutusvallan alle ja nyt se voi toimia esimerkkinä venäläisille, mitä Venäjän vallanpitäjät pelkäävät.
– Diktatuuri ei luonteeltaan voi olla olemassa ilman vihollisia, mikä tarkoittaa sotaa.
Shishkin kirjoittaa ukrainalaisille:
– Ette vain puolusta vapauttanne ja ihmisarvoanne; nyt puolustatte koko ihmiskunnan vapautta ja ihmisarvoa. Teitä ei voi voittaa, koska sotaa ei ratkaise panssarivaunujen ja ohjusten määrä, vaan vapauden rakkauden voima. Olette vapaita, ja ne, jotka toteuttavat venäläisten kenraalien rikollisia käskyjä, ovat orjia.
Shishkin pohtii myös protestien puutetta Venäjällä. Hän katsoo hiljaisuuden olevan “venäläinen selviytymisstrategia”. Vain muutamia yksittäisiä mielenilmauksia saattoi nähdä hyökkäyksen alkamisen jälkeen.
– Ne, jotka tuolloin protestoivat, olivat vankilassa. Näin venäläiset ovat selviytyneet hiljaisuudesta sukupolvien ajan. Pushkin muotoili tämän venäläisen elämäntavan historiallisen draaman Boris Godunovin viimeisellä rivillä: ”Ihmiset ovat hiljaa.”
Sotilaiden laajan liikekannallepanon, jossa sadattuhannet venäläiset lähetettiin Ukrainaan, kuitenkin pitäisi vaikeuttaa sodan selittämistä venäläisille. Shishkinin mukaan näin ei ole ja kyse on syvemmästä ongelmasta: Venäjä on jäänyt kehityksestä jälkeen.
– Useimmat venäläiset elävät henkisesti menneisyydessä, jolloin ihmiset olivat osa heimoansa. Heimomme on aina oikeassa, ja muut heimot ovat vihollisiamme ja haluavat tuhota meidät.
Kirjailija katsoo, että ainoa tie ulos tilanteesta on Vladimir Putinin hallinnolle tappio sodassa. Hän kutsuu kaikki demokraattiset valtiot auttamaan Ukrainaa erityisesti aseavulla.
– Sodan jälkeen koko maailma tulee avuksenne rakentamaan uudelleen sen, mikä on tuhoutunut, ja maanne pystyy rakentamaan itsensä uudelleen. Ja Venäjä tulee pysymään talouden ja tietoisuuden raunioissa. Kotimaani uusi syntymä on mahdollista vain Putinin hallinnon täydellisellä tuholla. Imperiumi on amputoitava venäläisistä kuin pahanlaatuinen syäpökasvain. Tämä ”nollahetki” on elintärkeä Venäjälle. Maallani on tulevaisuus vain, jos se käy läpi täydellisen tappion kuin Saksa, Shiskin kirjoittaa Ukrainalle.
