Venäjän valtavaa kokoa on vuosisatojen ajan pidetty maan suurimpana puolustuksellisena valttina. Lukuisat valloittajat Napoleonista Adolf Hitleriin ovat tunkeutuneet Venäjälle, mutta kärsineet murskaavan tappion.
Ukraina yrittää nyt Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtavan Peter Dickinsonin mukaan kääntää tämän logiikan päälaelleen strategisella iskuoperaatiolla, jonka tavoitteena on kääntää Vladimir Putinin johtaman Venäjän koko keskeisestä vahvuudesta kohtalokkaaksi heikkoudeksi nykyaikaisen sotateknologian keinoin.
– Venäjän valtava koko teki siitä aikoinaan käytännössä valloittamattoman. Aikana, jolloin pitkän kantaman täsmäaseita on yhä helpommin saatavilla, Putinin hallinto joutuu nyt huomaamaan, että juuri tämä sama ominaisuus tekee maasta erittäin vaikean puolustaa, Dickinson kirjoittaa artikkelissaan.
Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksensä helmikuussa 2022 Ukrainan johdolle on käynyt hänen mukaansa selväksi, että sota on kyettävä ulottamaan Venäjän maaperälle. Koska useat läntiset kumppanit ovat asettaneet ehtoja toimittamiensa asejärjestelmien käytölle, Ukraina on katsonut välttämättömäksi priorisoida omien pitkän kantaman droonien ja ohjusten kehittämistä.
Täysimittaisen hyökkäyssodan parin ensimmäisen vuoden aikana Ukrainan pitkän kantaman aseohjelman mahdollistamat iskut olivat satunnaisia ja pitkälti symbolisia, mutta viime kuukausina niiden intensiteetti ja vaikutus ovat huomattavasti laajentuneet.
Neljäsosa Venäjästä kantaman sisällä
Ukraina on Dickinsonin mukaan käyttänyt viime kuukausina tulivoimaansa muun muassa laajamittaisiin iskuihin Venäjän sotilaallisiin tuotantolaitoksiin ja energiainfrastruktuuriin – kohteisiin, jotka sijaitsevat jopa yli tuhannen kilometrin päässä Ukrainan rajalta.
Noin neljännes Venäjän koko maapinta-alasta ja yli 70 prosenttia maan väestöstä on hänen mukaansa nyt ilmeisesti iskukantaman piirissä.
– Kremlille Ukrainan kasvava arsenaali aiheuttaa valtavia ongelmia. Venäjän hallinnon edustajat ovat jo kauan tienneet maansa olevan altis pitkän kantaman täsmäaseille ja ponnistelleet estääkseen Ukrainaa pääsemästä sellaisiin käsiksi. Kun Kiovan kumppanit ovat olleet vuoden 2022 jälkeen useaan otteeseen toimittamaisillaan Ukrainalle pitkän kantaman ohjuksia, Putin on puuttunut asiaan verhotuin uhkauksin ja varoittamalla vakavista seurauksista. Myös mahdollista rauhansopimusta koskevissa neuvotteluissa venäläiset ovat toistuvasti vaatineet rajoituksia sellaisten aseiden kantamalle, joita Ukraina saa omistaa, Dickinson toteaa.
Venäjän haavoittuvuus on hänen mukaansa mitä ilmeisin. Suotuisimmissakin olosuhteissa Kremlillä olisi suuria vaikeuksia pystyttää aidosti tehokasta valtakunnallista ilmapuolustusjärjestelmää.
Rajallinen ilmapuolustus
Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan kärjistää ongelmaa, sillä suuri osa Venäjän ilmapuolustuksesta on ollut Dickinsonin mukaan vuodesta 2022 sijoitettuna etulinjan joukkojen ja logistiikkakeskusten suojaksi. Samaan aikaan ukrainalaiset droonioperaattorit ovat pyrkineet tuhoamaan ensisijaisesti juuri Venäjän ilmapuolustusta.
Kotirintamalla Kreml on Dickinsonin mukaan päätynyt keskittämään rajalliset ilmapuolustusresurssinsa suojaaman avainkohteita, kuten Moskovaa ja Pietaria sekä Putinin ja tämän lähipiirin yksityispalatseja.
Muualle tämä luo väistämättä aukkoja, joita Ukraina taitavasti hyödyntää.
– Vaikka Kreml jotenkin pystyisikin dramaattisesti kasvattamaan käytettävissään olevien ilmapuolustusjärjestelmien määrää, on epätodennäköistä, että edes se riittäisi turvaamaan lukuisia sotilastuotantolaitoksia ja laajaa energia-alan infrastruktuuria ilmaiskuilta. Kun ilmatila kattaa yksitoista aikavyöhykettä ja on lähes kolmekymmentä kertaa Ukrainan ilmatilaa laajempi, Venäjä on yksinkertaisesti liian suuri kattavaksi suojattavaksi. Dickinson tiivistää.