Jos Venäjä kiihdyttää hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan, presidentti Vladimir Putinin hallinnon tulevaisuus on yhdysvaltalaisprofessori Marlene Laruellen mukaan yhä pahemmin vaakalaudalla. Tämä herättää hänen mukaansa kysymyksen, voisiko Venäjä hajota.
Hän muistuttaa maan ulottuvan yhdelletoista aikavyöhykkeelle. Kaksikymmentä prosenttia sen väestöstä ei ole etnisesti venäläisiä, suuri osa Siperiasta on köyhää ja harvaan asuttua, ja kaukoidässä asukkaat ovat taloudellisesti enemmän kytköksissä Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan kuin Moskovaan tai Pietariin.
– Venäjällä on pitkä historia sen suhteen, kuinka maan johtajat ovat käyttäneet porkkanaa ja keppiä pitääkseen maan alueet yhtenäisinä. Tsaarit myönsivät joillekin valloitetuille kansoille kulttuuriautonomian, kun taas toiset pakotettiin väkivaltaisesti sulautumaan. Neuvostohallinto noudatti samaa pelikirjaa toisinaan ylistäen kansallisia identiteettejä, joskus taas kyydittäen ja rankaisten kansoja, joita pidettiin epälojaaleina, George Washington -yliopiston Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmaa johtava Laruelle kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
– Noustuaan vuonna 2000 valtaan Putin vahvisti asteittain Moskovan määräysvaltaa Venäjän alueilla ja tasavalloissa. Kasvavat sosioekonomiset erot rikkaiden suurkaupunkien ja provinssien asukkaiden välillä ovat luoneet sen jälkeen jännitteitä. Moskova lähialueineen kuluttaa yli oman osuutensa valtion budjetista, Siperian alueet sen sijaan maksavat enemmän kuin saavat, hän toteaa.
Professori huomauttaa, että jopa eteläisellä Krasnodarin alueella paikallisjohtajat arvostelevat Moskovan byrokraatteja politiikasta, jolla ei ole yhteyttä käytännön realiteetteihin. Alue on ollut perinteisesti hyvin lojaali Vladimir Putinille.
Romahdus johtaisi sisällissotiin
Venäjän syvin kulttuurinen kuilu ei Marlene Laruellen mukaan vallitse etnisten venäläisten ja vähemmistöjen välillä vaan suurten kaupunkialueiden ja muun maan – teollisesti taantuneiden alueiden, maaseudun ja etnisten tasavaltojen – välillä.
– Venäjän suurissa kaupungeissa on viime vuosikymmenen aikana näkynyt yhä enemmän merkkejä kansalaisyhteiskunnan aktivoitumisesta ja ruohonjuuritason moniarvoisuudesta, vaikka suuntausta onkin erityisesti Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen tukahdutettu. Maaseudun asukkaat ja vähemmistöt ovat yleensä kulttuurisesti konservatiivisempia ja kannattavat enemmän autoritaarista ja paternalistista hallintoa, hän sanoo.
Jos Ukrainaa vastaan käydyn katastrofaalisen hyökkäyssodan kärjistämät ristiriidat johtavat Venäjän hajoamiseen, heijastusvaikutukset kansainväliseen turvallisuuteen saattaisivat hänen mukaansa olla vakavia.
– Romahdus synnyttäisi useita sisällissotia. Uudet valtiomuodostumat taistelisivat keskenään rajoista ja taloudellisista resursseista. Moskovan eliitti, jolla on hallussaan valtava ydinasearsenaali, reagoisi väkivaltaisesti kaikkiin irtautumispyrkimyksiin. Turvallisuuspalvelut ja lainvalvontaviranomaiset murskaisivat kaikki demokratisointiyritykset, jos ne merkitsisivät Neuvostoliiton hajoamisen toisintoa, hän toteaa.





