Jalkaväen merkitys korostuu venäläisessä keskustelussa Ukrainan sodasta.
Brittiläinen kirjailija ja historioitsija Chris Owen nostaa X:ssä esiin venäläisten sotabloggaajien arvioita, joiden mukaan droonejakin tärkeämpää on iskujoukkojen paluu taistelukentille, sillä vain jalkaväellä on kyky ottaa haltuun ja pitää maa-alueita.
Owen taustoittaa ketjussaan iskujoukkotaktiikan historiaa. Tyypillisesti se yhdistetään ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista syntyneeseen niin kutsuttuun ”Hutier-taktiikkaan”.
Siinä vihollisen puolustuslinjan heikoiksi tunnistettuihin kohtiin isketään raskaan tulivalmistelun ja jalkaväkihyökkäyksen yhdistelmällä.
Venäjällä on oma historiallinen perinteensä vastaavista taktiikoista kummankin maailmansodan ajoilta. Erityisesti taktiikka korostui Stalingradin ja Berliinin taisteluissa.
Owenin mukaan taktiikka näkyi venäläisen sotataidon työkalupakissa jo Tsetsenian sodissa 1990-luvulla.
Venäläisten sotablogistien mukaan Ukrainan sodan paikoilleen jämähtäneet rintamalinjat korostavat jalkaväen roolia ja muuttavat panssariaseen taistelua tukevaksi aselajiksi.
Erään blogistin mukaan droonien mukaantulo on luonut paradoksaalisen tilanteen, jossa niiden suuri merkitys ei kuitenkaan tee niistä taistelukentän tärkeintä toimijaa.
Droonylivoima on merkityksetöntä ilman jalkaväen kykyä ottaa ja pitää maa-alueita.