Venäjän laaja-alainen sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on epävakauttanut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä merkittävästi ja pitkäaikaisesti, todetaan sisäministeriön päivitetyssä kansallisessa riskiarviossa.
Edellinen riskiarvio on julkaistu vuonna 2018, jonka jälkeen Suomen toimintaympäristössä on tapahtunut useita muutoksia.
– Hyökkäyksellä Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään sotilaallista voimaansa voimapolitiikkansa välineenä naapurivaltioitaan vastaan. Sotilaallisia toimiaan Venäjä on tukenut voimakkaalla hybridivaikuttamisella, joka on kohdistunut erityisesti Ukrainaan mutta myös Ukrainaa tukeviin valtioihin, tuoreessa arviossa todetaan.
– Toimet ovat osoittaneet, että Venäjä on yhä valmiimpi loukkaamaan valtioiden suvereniteettia ja ajamaan omia turvallisuuspoliittisia intressejään aiempaa häikäilemättömämmin. Venäjä on toimillaan loukannut YK:n peruskirjaa sekä rikkonut eurooppalaista sopimuspohjaista turvallisuusjärjestystä.
Arvion mukaan paluu sääntöpohjaisiin ja yhteistyövaraisiin Venäjä-suhteisiin näyttää epätodennäköiseltä tulevina vuosina. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa horjuttaa vakautta sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti muun muassa energia- ja ruokakriisin sekä kasvavan inflaation myötä.
Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa
Kansallisessa riskiarviossa korostetaan, että Suomen lähialueen sotilaallinen tilanne on tällä hetkellä rauhallinen eikä Suomeen kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa.
– Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen tai poliittiseen painostukseen kuitenkin varaudutaan. Suomi varautuu myös siihen, että sotilaallista voimaa kohdistettaisiin yksinomaan Suomea vastaan.
– Ukrainaan kohdistetut sotatoimet osoittavat, että nopea toimintavalmius, kyky vastata pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen ja kyky torjua laajamittaisia hyökkäysoperaatioita useassa suunnassa samanaikaisesti sekä kyky suojata väestöä, kriittistä infrastruktuuria ja toimintoja ovat tärkeitä.
Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön suuren muutoksen myötä Suomi haki kesällä 2022 Pohjois-Atlantin liiton (Nato) jäsenyyttä.
– Toteutuessaan Suomen Nato-jäsenyys lisää sekä Suomen turvallisuutta että Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Puolustusliitto Naton jäsenyyden myötä Suomi on myös osa Naton yhteistä puolustusta ja siten Pohjois-Atlantin sopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus kasvaa huomattavasti, arviossa todetaan.
– Mikäli Suomea vastaan Naton jäsenenä kohdistettaisiin sotilaallista voimankäyttöä, Suomi puolustautuisi liittolaistensa tuella ennakkoon valmisteltujen ja harjoitettujen suunnitelmien mukaisesti. Vastaavasti Naton jäsenenä Suomi varautuu tukemaan liittolaisiaan. Kaikki jäsenet ml. Suomi jakavat yhteiseen puolustukseen liittyvät riskit, vastuut ja hyödyt. Naton jäsenenä Suomi on myös päättämässä Suomelle keskeisistä turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.
Arviossa painotetaan, että kuuluessaan Natoon Suomi myös jakaa samat riskit ja uhat muiden jäsenmaiden kanssa.
Naton strategisessa konseptissa tunnistetaan Venäjä liittolaisten suurimmaksi suoraksi uhaksi. Terrorismi koetaan Naton suurimmaksi asymmetriseksi uhaksi. Kiinan nähdään haastavan toiminnallaan liittolaisten arvoja, turvallisuutta ja intressejä.
– Liittymällä Natoon tulee Suomen osana liittoumaa kantaa vastuunsa, mikäli Naton ja edellä mainittujen osapuolten välillä esimerkiksi syntyy aseellinen selkkaus, arviossa todetaan.
Kynnys sotilaallisen voiman käyttöön on madaltunut
Kansallisen riskiarvion mukaan nykyisessä, vaikeasti ennakoitavassa toimintaympäristössä kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys sotilaallisen voiman käyttöön madaltunut.
– Suomen puolustuksen ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä pidäke sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen ja hyökkäyksien torjuntaan. Ennaltaehkäisy edellyttää kykyä uhkien ennakoivaan havainnointiin, puolustusvalmiuden kohottamiseen sekä uhkia vastaavia sotilaallisia suorituskykyjä.
Arvion mukaan turvallisuusuhkia pyritään ennaltaehkäisemään ja niihin varaudutaan kokonaisturvallisuuden sekä kokonaismaanpuolustuksen periaatteiden mukaisesti.
Kokonaismaanpuolustukseen kuuluvat kaikki ne kansalliset ja kansainväliset sotilaalliset ja siviilialojen toimet, joilla turvataan sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset poikkeusoloissa.
Suomeen kohdistuvien sotilaallisten uhkien arvioidaan liittyvän todennäköisimmin yleiseurooppalaiseen kriisiin tai olevan seurausta Suomen lähialueella kehittyvästä sotilaallisesta konfliktista.
– Havainnot nykyaikaisista kriiseistä ja sotilaallisista konflikteista osoittavat, että laaja-alainen vaikuttaminen ja sen keinovalikoiman laajentuminen on vakiintunut osaksi nykyaikaisia kriisejä sekä sotilaallisia konflikteja, arviossa todetaan.
– Puolustusvalmiuteen kohdistuvat vaatimukset ulottuvat myös kyber-, avaruus- ja informaatiotoimintaympäristöihin. Kaikkia toimintaympäristöjä on kyettävä valvomaan, ja niissä on tarvittaessa voitava käynnistää puolustuksen edellyttämät toimenpiteet.