Vladimir Putinin helmikuussa aloittama avoin hyökkäys Ukrainaa vastaan on sujunut olennaisesti heikommin kuin Venäjän presidentti oli kuvitellut. Kun Ukrainan joukot ovat onnistuneet viime viikkoina vapauttamaan yhä uusia alueita venäläismiehityksestä, on Naton entisen varapääsihteerin Alexander Vershbow’n, professori Julian Lindley-Frenchin ja amerikkalaistutkija Hans Binnendijkin mukaan todennäköistä, että Putin päättää eskaloida tilannetta edelleen.
Jo aiemmin Venäjä on heidän mukaansa vastannut taistelukentällä kokemiinsa takaiskuihin muun muassa kiihdyttämällä tykistöiskujaan Donbasissa, käynnistämällä ”osittaisen” liikekannallepanon, ilmoittamalla uusista laittomista alueliitoksista ja julistamalla sotatilan neljälle alueelle.
Samaan joukkoon kuuluvat myös Nord Stream -kaasuputkien sabotointi Itämerellä ja massiiviset hyökkäykset Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan.
Vaikka tähänastinen eskalointi ei ole onnistunut murtamaan Ukrainan puolustustahtoa, on heidän mielestään ilmeistä, että Venäjä toteuttaa uuden eskalaation saavuttaakseen edes osan tavoitteistaan ja välttääkseen strategisen tappion.
Kova kovaa vastaan
Putinin eskalointiuhkauksien kuittaaminen silkaksi bluffiksi ei olisi Vershbow’n, Lindley-Frenchin ja Binnendijkin mielestä viisasta.
– Länsimaat ovat jatkuvasti laskeneet väärin otaksuessaan, että Putin ei tarkoita sitä, mitä hän sanoo, he toteavat Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
He viittaavat Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n entisen Venäjä-asiantuntijan Douglas Londonin arvioon, jonka mukaan Putin KGB-taustansa vuoksi todennäköisesti käyttää ydinaseita, kemiallisia tai biologisia aseita, jos hän pitää sitä ainoana keinona säilyttää valtansa.
– Oletus, että vallanvaihdos Moskovassa ratkaisisi eskalaatio-ongelman, ei sekään ole järkevää politiikkaa, sillä Putinin seuraajalla on todennäköisesti samanlainen KGB-tausta ja länsivastainen asenne, he huomauttavat.
Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin hallinto on varoittanut julkisesti, että Venäjälle koituisi ”katastrofaalisia seurauksia”, jos se turvautuisi ydinaseisiin. Kremlille on myös viestitetty joitakin yksityiskohtia lännen vastatoimien luonteesta, jotta Putinille ei jäisi epäilystäkään siitä, että ydiniskut kustannukset olisivat tuntuvasti suuremmat kuin siitä koituvat hyödyt.
Jos Venäjän kuitenkin käyttäisi ydinaseita tai muita joukkotuhoaseita Ukrainaa vastaan, länsi voisi heidän mukaansa vastata siihen muun muassa iskemällä Venäjän Mustanmeren laivastoon, tuhoamalla paikan, josta käsin hyökkäys on tehty, toimittamalla Ukrainalle kaukovaikutteisia asejärjestelmiä sekä sulkemalla Venäjän ulos viimeisistäkin kansainvälisistä järjestöistä.
Jotta pelotevaikutus olisi riittävä, myöskään ydinasein toteuttavaa vastaiskua venäläisiin kohteisiin ei kannata heidän mielestään sulkea keinovalikoiman ulkopuolelle.
