Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ajoi Venäjän jo vuosia sitten eristyksiin suuresta osasta läntistä maailmaa. Pakotteiden ahdistamana, kansainvälisesti tuomittuna ja lukuisista maailmanlaajuisista kulttuuritapahtumista ulos suljettuna maa kokee olonsa tutkija Aleksandr Gabujevin mukaan yhä yksinäisemmäksi. Vladimir Putinille ei ole tässä ahdingossaan jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä hattu kourassa kommunistisen Kiinan ja sen johtajan Xi Jinpingin puoleen.
– Neuvostoliitto suhtautui Kiinaan 1900-luvulla – ainakin 1960-luvun kiinalais-neuvostoliittolaiseen välirikkoon saakka – köyhempänä serkkunaan, jota oli ohjattava ja autettava epätasaisella polullaan kohti hyväksyttyä asemaa. Vuosikymmeniä myöhemmin tilanne on ratkaisevasti muuttunut, Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimuskeskusta johtava Gabujev kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
Kiinan talous on Venäjää vankempi ja dynaamisempi, sen teknologinen osaaminen on vahvempaa ja sillä on enemmän globaalia poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa. Tämä epäsymmetria korostuu hänen mukaansa lähivuosina entisestään, sillä koko Putinin hallinnon selviytyminen on nyt Pekingin varassa.
– Pitääkseen Kiinan tyytyväisenä Venäjän johtajilla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin mukautua epäedullisiin ehtoihin kauppaneuvotteluissa, tukea Kiinan kantoja kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa, ja jopa rajoittaa suhteitaan muihin maihin – esimerkiksi Intiaan ja Vietnamiin, Gabujev sanoo.
Venäjä ei hänen mielestään enää ole Kiinan kumppani, vaan se vajosi vasallin asemaan. Läntisten kommentaattorien yleisesti vaalima mielikuva Kiinasta ja Venäjästä autoritaarisena parivaljakkona, joka pyrkii muuttamaan kansainvälistä järjestystä, on hänen mielestään väärä, sillä maiden suhde ei ole tasavertainen. Kremlin Kiina-riippuvuus on johtanut siihen, että Peking näkee Venäjän pikemminkin hyödyllisenä pelinappulana suuremmassa valtapelissä, hän toteaa.
Myös Moskovassa on alettu Gabujevin mukaan heräillä tähän muuttuneeseen todellisuuteen. Jo ennen Ukrainan sotaa Kiinan ja Venäjän suhteet olivat muuttuneet yhä yksipuolisemmiksi. Jopa Kremlin muurien sisällä moni oli alkanut pelätä, että lähentyminen Kiinaan ilman lännen tasapainottavaa vaikutusta rajoittaisi lopulta Venäjän strategista autonomiaa.
– Ei ole epärealistista kuvitella lähitulevaisuutta, jossa Kiina hallitsee yli puolta Venäjän kauppavirroista ja on noussut teknologian toimittajana keskeiseen asemaan avainaloilla, kuten televiestinnässä, liikenteessä ja energiantuotannossa. Tällaisessa skenaariossa Pekingillä olisi Venäjään valtava vaikutusvalta, eikä se epäröisi sitä käyttää. Tulevaisuudessa Kiina saattaa vaatia Venäjää esimerkiksi luopumaan puolustusyhteistyöstään Intian ja Vietnamin kanssa tai tukemaan julkisesti Kiinan aluevaatimuksia Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanissa, Gabujev arvioi.
Venäjän ja lännen välirikko ei voi hänen mukaansa korjaantua ainakaan niin kauan kuin Putin istuu Kremlissä, mutta tuskin kovin helposti edes sitten, kun hän ja hänen hallintonsa ovat lopulta väistyneet.
– Venäjä on muuttumassa jättimäiseksi euraasialaiseksi Iraniksi – suhteellisen eristyneeksi maaksi, jonka talous on länteen kohdistuvan vihamielisyyden surkastama ja teknologisesti jälkeenjäänyt, mutta joka on yhä liian iso ja tärkeä, jotta se voitaisiin merkityksettömänä sivuuttaa, Gabujev tiivistää.