Venäjän joukot kohtelevat miehittämiensä alueiden asukkaita raaoin ja mielivaltaisin ottein. Siksi jokainen hyökkääjän terrorista vapautettu ukrainalainen on voitto sinänsä.
Miehitettyjen alueiden takaisinvaltaamisen merkitys ulottuu kuitenkin arvostetun brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Keir Gilesin mukaan myös kauas Ukrainan rajojen ulkopuolelle.
– Venäläisjoukkojen karkottaminen lähettää elintärkeitä viestejä myös Moskovaan, Washingtoniin ja Brysseliin. Ukrainan menestyksellä on laajempia vaikutuksia, jotka ovat paljon olennaisempia kuin välittömät taktiset voitot, Chatham House -ajatushautomossa työskentelevä Giles sanoo Guardian-lehdessä.
Ukrainan läntisille tukijoille onnistunut vastahyökkäys on hänen mukaansa selvä osoitus siitä, että sota ei ole jumiutunut pattitilanteeseen. Ukraina on temmannut aloitteen itselleen ja kyennyt säilyttämään sen paljon pidempään kuin useimmat ulkopuoliset tarkkailijat pitivät mahdollisena.
– Tämä ei voi kuin entisestään vahvistaa länsimaiden päättäväisyyttä pysyä lujasti Kiovan rinnalla. Se on etenkin vetänyt maton pois sen sitkeän väitteen alta, jonka mukaan Ukrainan pitäisi ”tehdä myönnytyksiä” taistelujen lopettamiseksi – myönnytyksiä, jotka useissa tapauksissa tarkoittaisivat käytännössä antautumista, Giles toteaa.
Keir Gilesin kirja Moskovan opit – Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä on julkaistu myös suomen kielellä.
Propaganda on ajautunut ahtaalle
Raskaat tappiot, joita Ukraina on kyennyt hyökkääjälle tuottamaan, ovat Gilesin mukaan muodostumassa lähes ylitsepääsemättömäksi haasteeksi Kremlin propagandisteille suhteessa niihin mielikuviin, joita he ovat Venäjän kansalle aiemmin tarjoilleet.
– Konfliktin aiemmassa vaiheessa Venäjän vahva ote kansalaisten saamasta informaatiosta tarkoitti sitä, että sodan päämääriä voitiin keksiä uudelleen mielin määrin. Niin myös toistuvasti tehtiin, kun Venäjä ei onnistunut saavuttamaan ilmoittamiaan tavoitteita ja sen oli keksittävä uusia, Giles sanoo.
– Nyt tämä ote on kirvonnut, ja sen sijaan, että propagandakoneisto vääristelisi tosiasioita, se kieppuu hallitsemattomasti. Kun Vladimir Putin yhtenä päivänä julistaa, että Venäjä on ”liittänyt itseensä” osia Ukrainasta ja selittänyt niiden olevan ikuisesti venäläisiä, jo seuraavana päivänä uutiset ovat täynnä venäläisjoukkojen työntämistä pois niiden alueelta. Tässä tilanteessa jopa kaikkein orwellilaisin todellisuuden vääristely joutuu koville, hän toteaa.
Sotilaallisesta menestyksestään huolimatta Ukraina käy kuitenkin hänen mukaansa kilpajuoksua aikaa vastaan.
– Venäjä päässee lopulta yli liikekannallepanoponnistustensa alkuvaiheen kaaoksesta. Kun mobilisoituja joukkoja kyetään lopulta jossakin käyttökelpoisessa muodossa hyödyntämään, konfliktin luonne muuttuu jälleen kerran. Siksi on elintärkeää, että Ukrainan vastahyökkäys etenee Venäjän mobilisointia nopeammin.
Keinovalikoima on viheliäinen
Ukrainan menestys vaatii Gilesin mukaan myös tasapainoilua, sillä Kreml on onnistunut uskottelemaan useille läntisille poliitikoille, että Venäjän tappio johtaisi väistämättä ydinaseiden käyttöön.
– Todelliset valmistelut ydinaseiden käyttämiseksi antaisivat aiheen vakavaan huoleen. Sellaisia ei kuitenkaan ole käynnissä. Yhdysvaltain hallinnon ja muiden hyvin perillä olevien tarkkailijoiden mukaan Venäjällä ei ole käynnissä sellaisia toimia. Silti ihmiset kohdistavat edelleen huomionsa siihen, mitä Putin sanoo, eikä siihen, mitä hänen asevoimansa tekevät, Giles sanoo.
– Pelko ydinaseiden käytöstä ja ajatus siitä, että Venäjä olisi laventanut ydinasedoktriiniaan, on suurelta osin lähtöisin tutkijoilta, joilla ei ole aiempaa kokemusta Venäjän muodostamasta haasteesta, hän toteaa.
Kyse ei ole Gilesin mukaan yksinomaan siitä, että lännen vastatoimien uhka saisi Kremlin epäröimään ydiniskua.
– Venäjä tietää oikein hyvin, että onnistunut ydinaseilla kiristäminen – johtaa se laukaisuun tai ei – sysäisi liikkeelle kauhistuttavan maailmanlaajuisen ydinaseiden leviämisprosessin. Asiaan liittyy myös käytännön näkökohtia, kuten se, että Venäjän asevoimat saattaisivat epäröidä laukaisukäskyn noudattamista siksi, että ne haluaisivat mieluummin turvata oman olemassaolonsa myös jatkossa, hän arvioi.
Keinot eivät kuitenkaan hänen mukaansa rajoitu vain ydinaseiden käyttöön. Läntisten yhteiskuntien on syytä varautua hybridivaikuttamisen koko kirjoon – salamurhat, terroristiryhmien tukeminen sekä kemiallinen ja biologinen sodankäynti mukaan lukien.
