Euroopan maiden johto antaa nyt poikkeuksellisen vakavia varoituksia Venäjän drooneista, sabotaasista ja jopa mahdollisista iskuista Nato-maihin, varoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen viestipalvelu X:ssä.
Aiemmin muun muassa tasavallan presidentti Alexander Stubb on kehottanut suomalaisia varautumaan henkisesti siihen, että jotain tapahtuu. Esimerkkeinä hän mainitsi sabotaasi-iskut ja Suomeen päätyvät venäläiset droonit.
Puolan pääministeri Donald Tusk on taas sanonut, että Venäjä voi valmistella droneilla tai muilla aseilla tehtäviä iskuja Ukrainaa tukeviin Nato-maihin ja jälkikäteen väittää niitä vahingoiksi. Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on vastaavasti todennut Eurooppaan kohdistaman uhan voimistuneen viime viikkoina.
Vanhasen mukaan jokin onkin muuttunut Euroopan tavassa puhua Venäjän uhasta. Varoitusten kasautumista on vaikea sivuuttaa.
– Niitä tulee useista maista, ne ovat aiempaa konkreettisempia sekä koskevat yhä useammin tapahtumia, joissa voidaan aiheuttaa fyysistä vahinkoa, Vanhanen selittää.
Vanhanen kuitenkin painottaa, että Nato ei arvioi Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen olevan välittömästi tulossa. Myöskään Supon mukaan Suomeen ei kohdistu välitöntä sabotaasiuhkaa.
Venäjän välittömästä hyökkäyksestä Nato-maihin ei siis ole näyttöä.
Vanhasen oma arvio on, että julkisuuteen ei kuitenkaan kerrota kaikkea siitä, mihin varoitukset perustuvat.
– Oma arvioni on, ettei meille kerrota kaikkea siitä, kuinka vakavana tilannetta Euroopan turvallisuusjohdossa pidetään, hän tiivistää.
Toisaalta tällainen lähestymistapa on asiantuntijasta ymmärrettävä. Tiedustelutietoa ei voida avata kokonaan, mutta jos varautumista tarvitaan lisää, myös avoimemman puheen aika tulee vastaan.
Varoitukset kuitenkin herättävät Vanhasen mielestä suuren kysymyksen.
– Euroopassa on pitkään kysytty, milloin Venäjä olisi jälleen valmis sotaan Natoa vastaan: 2028? 2029? 2030? Entä jos Venäjän ei tarvitse odottaa niin kauan? hän kysyy.
Vanhanen muistuttaa, että Venäjän ei tarvitse olla valmis sotaan koko Natoa vastaan voidakseen haastaa Natoa. Täysimittainen sota olisi maalle valtava riski, jonka se voisi myös hävitä. Venäjälle houkuttelevampaa voikin olla pienempi operaatio, jolla testataan vastaako Nato, kun sitä haastetaan.
Tällainen haastaminen voisi tapahtua esimerkiksi drone- tai ohjusiskun muodossa, joka selitetään vahingoksi. Pöydällä on myös rajattu tunkeutuminen Nato-maan alueelle tai vakava sabotaasi, jonka yhteys Venäjän valtioon pyritään peittämään.
Sotilaallista vahinkoa tärkeämpää olisi Vanhasen mukaan myös poliittinen reaktio.
– Uskovatko kaikki Nato-maat tapahtuman olleen tarkoituksellinen? Kuka on valmis vastaamaan? Entä jos Venäjä uhkaa samalla eskalaatiolla tai ydinaseilla? Vanhanen listaa.
– Venäjä ei yrittäisi voittaa Natoa vaan saada liittokunnan epäröimään ja pelkäämään eskalaatiota.
Vanhanen kertaa, että Venäjän ei tarvitse rakentaa armeijaansa takaisin sotaa edeltäneeseen vahvuuteen. Sen sijaan ratkaisevaa on, milloin Kreml katsoo sillä olevan riittävästi voimaa juuri siihen operaatioon, jota se harkitsee.
Tämän vuoksi Naton yhteistä puolustusta koskevan viidennen artiklan testaamista ei Vanhasen mielestä voi enää käsitellä vain kaukaisena teoreettisena skenaariona. Käytännössä se tarkoittaa, että lännen on oltava valmistautunut siihen hetkeen, kun Kreml lähtee kokeilemaan kepillä jäätä.
– Se hetki voi olla lähempänä kuin luulemme, Vanhanen päättää.