Natomaat, joilla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa, hakevat turvaa kuivattujen suoalueiden palauttamisesta. Suot ovat olleet osa puolustustaktiikkaa vuosisatojen ajan.
Aiheesta kertoo Forces News -uutissivusto.
Suot muodostavat luonnollisia esteitä maiden Venäjän vastaisille rajoille, sillä ne voisivat hidastaa esimerkiksi panssarivaunujen etenemistä mahdollisessa hyökkäyksessä.
Virolaisen ekologin ja professorin Aveliina Helmin mukaan suot ja kosteikot ovat petollista maastoa viholliselle.
– Et voi koskaan tietää, mitä siellä kohtaat, hän sanoo.
Tiettävästi ainakin Puola ja Suomi selvittävät tämän puolustustaktiikan käyttöönottoa.
Myös Viro harkitsee soiden hyödyntämistä lisäpuolustuksena Venäjän vastaisella rajalla. Suot ja kosteikot auttoivat Viroa puolustautumaan toisessa maailmansodassa.
– Koillis-Virossa on suuria suoalueita, jotka ovat historiallisesti olleet tärkeitä suojellessamme maatamme pitkäaikaiselta idän viholliselta, sanoo Helm.
Nykyään suoalueet osana puolustusta voisivat olla jopa tehokkaammat, uskoo puolustustutkija ja entinen jalkaväen upseeri Ed Arnold.
Aiemmin jalkaväki on saattanut kulkea suon tai muun hankalakulkuisen maaston läpi ja yllättää vihollisen, joka ei osaa odottaa joukkojen liikkumista. hankalassa maastossa.
Droonien vuoksi vihollisen on kuitenkin aiempaa vaikeampaa piiloutua taistelukentillä eikä vaikeakulkuinen maasto tarjoa enää samanlaista mahdollisuutta yllätyksellisyyteen.
– Suo ei ole vain hidaste, vaan niitä käytetään joukkojen ohjaamiseen, Arnold sanoo.
Muut Baltian maat turvautuvat myös perinteisiin puolustustaktiikoihin.
Liettua on asentanut niin kutsuttuja lohikäärmeen hampaita silloille, jotka johtavat Venäjältä Liettuaan.
Nämä betoniset pyramidimuurit hidastavat tai pysäyttävät panssarivaunujen etenemisen ja tekevät niistä alttiita hyökkäyksille.
Myös Venäjän armeija on käyttänyt samantyyppisiä esteitä sodassa Ukrainassa, jossa sodassa yhdistyvät sekä perinteiset että uudet innovaatiot taistelukentällä.
