Skenaariot ydinaseiden leviämisestä yhä useampien maiden käsiin ovat pitkään huolestuttaneet asiantuntijoita ja poliittisia päätöksentekijöitä.
Venäjän kiihtyvä uhittelu ja presidentti Donald Trumpin viimeaikaiset puheet ovat osaltaan muistuttaneet ydinaseiden tuhovoimasta ja herättäneet pelkoja niiden käytöstä, amerikkalaistutkijat Moritz Graefrath ja Mark Raymond kirjoittavat Foreign Affairs -lehdessä.
Yhdysvallat on perinteisesti pyrkinyt estämään ydinaseiden leviämisen, sillä sen on ajateltu vahingoittavan USA:n strategisia etuja ja horjuttavan jo entisestään haurasta maailmanjärjestystä. Tämä linja on heidän mukaansa edelleen ehdottoman perusteltu, kun kyse on vihamielisistä tai epävakaista valtioista. Eräiden muiden maiden osalta sitä kannattaisi kuitenkin heidän mielestään tarkistaa.
– Yhdysvaltojen olisi hyvä harkita uudelleen ydinsulkusopimuksen tiukkaa noudattamista ja kannustaa pienempiä liittolaisiaan Kanadaa, Saksaa ja Japania hankkimaan ydinaseita, Oklahoman yliopistossa työskentelevät Graefrath ja Raymond sanovat.
Tämä antaisi heidän mukaansa luotetuille kumppanimaille suuremman roolin alueellisessa puolustuksessa ja vähentäisi niiden sotilaallista riippuvuutta Yhdysvalloista Kiinan ja Venäjän muodostamaa uhkaa vastaan.
– Kanada, Saksa ja Japani ovat osoittaneet kykynsä järkevään päätöksentekoon ja sisäiseen vakauteen, mikä tekee ydinonnettomuudet ja hallitsemattoman eskalaation epätodennäköisiksi. Jos järjestely hallitaan huolellisesti, on täysi syy uskoa, että ydinaseiden leviäminen näihin maihin ei johtaisi muiden maiden laajamittaisiin pyrkimyksiin kehittää omia pommejaan, he toteavat.
– Jos Kanada, Saksa ja Japani hankkisivat ydinaseita, ne tasapainottaisivat globaalia sotilaallista voimatasapainoa sellaisten valtioiden koalition eduksi, jotka ovat sitoutuneet sääntöperusteiseen järjestelmään ja sen keskeisten normien – erityisesti alueellisen koskemattomuuden rapauttamisen – pysäyttämiseen. Valikoiva ydinaseiden leviäminen näin ollen elvyttäisi yhä hauraammaksi käynyttä toisen maailmansodan jälkeistä järjestystä, joka on Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia niin paljon hyödyttänyt, he painottavat.
Tyypilliset ydinaseiden leviämiseen liittyvät huolenaiheet eivät heidän mukaansa päde esitettyihin kolmeen maahan.
– Ei ole syytä pelätä, että Kanadan, Saksan tai Japanin ydinaseet päätyisivät roistovaltioiden tai terroristijärjestöjen käsiin. Kaikki kolme ovat vastuullisuuden, valtion roolin ja sisäisen vakauden malliesimerkkejä. Ei ole myöskään syytä kantaa huolta näiden valtioiden rationaalisuudesta. Jos Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un kykenee toimimaan varovaisesti ja harkitusti ydinarsenaalinsa suhteen, Ottawan, Berliinin ja Tokion johtajien voidaan kohtuudella odottaa tekevän samoin, he sanovat.
Jos uudet ydinasevaltiot olisivat luotettavia länsimaita ja vastuullisia kansainvälisen yhteisön jäseniä, joilla on vakaa hallinto, niiden liittyminen ydinasevaltioiden harvalukuiseen joukkoon olisi
Graefrathin ja Raymondin mielestä omiaan edistämään – ei heikentää – sekä Yhdysvaltojen strategista etua että kansainvälistä turvallisuutta.
