Yhdysvalloissa järjestelmään on rakennettu pidäkkeitä ja vastavoimia, joilla presidentin omavaltainen toiminta, vallankaappaus ja diktatuuri voidaan estää, kirjoittaa Chicagon yliopiston oikeustieteen professori Eric Posner Helsingin Sanomien vieraskynässä.
Yksikään Yhdysvaltojen presidentti ei ole ollut diktaattori, hän kirjoittaa.
Historioitsija Robert Kagan on ennustanut, että Donald Trumpista tulisi uudelleenvalintansa seurauksena fasistinen johtaja ja diktaattori.
Posner ei usko väitteeseen.
– Trumpilla oli ja on yhä monia piirteitä, joista useimmat ovat huonoja. Hän ei kuitenkaan ollut fasisti ensimmäisellä presidenttikaudellaan, eikä hänestä tulisi diktaattoria toisella, Posner vastaa väitteeseen.
Hän kokee, että Trump oli oikeastaan varsin heikko presidentti.
– Trump oli heikko presidentti, koska useimmat äänestäjät eivät pitäneet hänestä. Demokraatit ja jotkut republikaanitkin pystyivät vastustamaan Trumpia. Hänen yrityksensä jyrätä oikeuslaitos epäonnistuivat, Posner kirjoittaa.
Trump ei onnistunut lopettamaan laittomasti maahan tulleiden siirtolaislasten suojeluohjelmaa, selvityttämään kansalaisuutta väestölaskennan yhteydessä tai purkamaan ympäristöä suojelevaa lainsäädäntöä. Kongressi myös vesitti Trumpin lupaukset Obamacarena tunnetun terveydenhuoltouudistuksen kumoamisesta ja muurin rakentamisesta Meksikon rajalle.
Ulkopolitiikassa Trump veti Yhdysvallat pois sekä Pariisin ilmastosopimuksesta että Iranin ydinsopimuksesta, mutta näissä ratkaisuissa hän käytti presidentille kuulunutta toimivaltaa.
Posnerin mukaan Trumpia ei ole syytä ottaa aina kirjaimellisesti. Osa puheesta on pelkkää uhoa.
– Hän ei tule löytämään hallintoonsa riittävästi oikeistolaisia juristeja ja virkakuntaa, jotta hän voisi mielin määrin ohjata liittovaltion toimintaa, Posner toteaa.
Hän uskoo, että Trumpin toinen kausi aiheuttaisi kuitenkin rumaa jälkeä.
– Yhdysvalloissa presidentin pitää suostutella, vedota ja tehdä kompromisseja. Jos Trump ylittää valtaoikeutensa, edessä on viranhaltijoiden joukkoirtisanoutumisia, vuotoja lehdistölle ja julkisia kieltäytymisiä, Posner listaa.
Edessä ei hänen mukaansa olisi diktatuuri, vaan – ensimmäisen kauden tavoin – sekasorto.