”Kolmekymppinen mies raiskasi 17-vuotiaan teinitytön kauppakeskuksessa Helsingin keskustassa”.
”Kaksi miestä raiskasi 19-vuotiaan, kotimatkalla olleen naisen Vantaalla”.
”Kaksi aikuista miestä kuljetti 14-vuotiaan tytön metsään Porvoossa kesällä 2025”.
”Huolestuttavat luvut ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista julki”
Tällaisia uutisia luemme viikoittain lehdistä. Se nostattaa huolta, suuttumusta ja hämmennystä. Erityisesti kun huomaa, että näitä uutisia tulee jatkuvalla tahdilla ja ne vain lisääntyvät. Mitä olemme tehneet väärin ja miten voimme korjata tilanteen?
Järjestin ystävieni kanssa vuonna 2011 mielenosoituksen, jossa vaadimme kovempia tuomioita vakavia rikoksia tehneille rikollisille. En voinut käsittää enkä edelleen voi käsittää, että tässä maassa pystyy raiskaamaan lapsen ilman, että siitä joutuu vankilaan vähintään kymmeneksi vuodeksi.
Miten selittää loppuelämänsä kärsivälle ja traumatisoituneelle rikoksen uhrille tai omaiselle, että tosiasiassa tuomittu istuu tuomitusta rangaistuksesta vain puolet riippuen hänen iästään tai siitä, onko hän ensikertalainen?
Viranomaisten tietoon tulleiden seksuaalirikosten määrä on ollut merkittävässä kasvussa myös seksuaalirikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen. Helsingin poliisilaitokselle ilmoitetut seksuaalirikokset ovat kasvaneet kahdessa vuodessa yli 50 prosenttia ja raiskausten osalta yli 60 prosenttia. Useimmiten raiskauksista tuomitaan keskimäärin noin kaksi vuotta vankeutta. Vaikka yleisin vankeusseuraamus on ehdoton vankeus, myös ehdollista vankeutta annetaan. Ehdollinen vankeus tarkoittaa, että tuomittu pysyy vapaudessa.
Ulkomaalaisten miesepäiltyjen rikollisuuden taso on huomattavasti korkeampi kantasuomalaisiin verrattuna. Raiskausrikosepäilyissä ulkomaalaisten osuus on noin kolmasosa. Helsingissä noin 40 prosenttia raiskausepäillyistä on ulkomaalaisten tekemiä. Tilastoissa korostuvat nuoret miehet Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä.
Siellä päin maailmaa naisen asema on lähtökohtaisesti surkea ja naisviha ja -halveksunta rehottaa. Seksuaalirikosten taustalla vaikuttaa Irakissa ja monissa muissa Lähi-idän maissa vallitseva patriarkaalinen kulttuuri, jossa naiset elävät isien, veljien ja aviomiesten vallan alla. Ja jossa heitä pitää suojella kunniansa vuoksi. Jos perheen miehet eivät pysty naista suojelemaan, ja hän kulkee kaupungilla esimerkiksi ilman huivia, voi ajatus olla, että naiset ovat vapaata riistaa, ja heille voi tehdä mitä haluaa. Ajatusmaailma on kovin erilainen kuin meillä Pohjoismaissa, ja se on hyvä tiedostaa.
Vaikka tietysti kaikkiin yleistyksiin liittyy poikkeuksia, silti tosiasiat pitää myöntää: maahanmuuttajamiehet syyllistyvät seksuaalirikoksiin useammin kuin kantasuomalaiset miehet.
Seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaistaustaisten järkyttäviä tekoja ei voi millään selittää. Ulkomaalaisia rikollisia pitää entistä nopeammin ja useammin karkottaa kotimaahansa. Jos ei turvaa pysty antamaan toisille, on sitä turhaa itselleen pyytää. Usein on aiheellista karkottaa rikollinen ja antaa pitkä maahantulokielto. Myös elinikäinen maahantulokielto pitää ottaa harkintaan.
Eduskunnan pitää korottaa tuntuvasti erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioita. Lievennyksiä tuomioon ei tule antaa tilanteessa, jossa henkilö on syyllistynyt murhaan, raiskaukseen tai lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Samalla on pidettävä jatkossakin huolta syytettyjen oikeusturvasta.
Jos tekee vakavan rikoksen, siitä kuuluu antaa oikeudenmukainen tuomio, sellainen tuomio, josta uhri ja kansalaiset voisivat yhä useammin kokea, että oikeus tapahtui, vaikka tekoa ei voidakaan perua. Syy koventaa tai höllentää tuomioita ei pitäisi perustua nimenomaan ennaltaehkäisyyn, vaikka silläkin on arvonsa, vaan siihen, että tuomio on reilu tehdyn rikoksen vakavuuteen nähden.