Venäjän Ukrainaa vastaan käymä sota muokkaa amerikkalaisprofessori Andrew Michtan mukaan geostrategista asetelmaa sekä Euroopassa että Aasiassa. Yhdysvalloissa se myös ruokkii keskustelua siitä, miten amerikkalaisjoukkoja tulisi jatkossa ryhmittää ja sijoittaa.
Yhdysvalloilla ja sen Nato-liittolaisilla on meneillään olevasta sodasta hänen mukaansa paljon opittavaa. Opetukset kuitenkin kohtaavat muutosvastarintaa, koska ne ovat osittain ristiriidassa sen vakiintuneen ajattelutavan kanssa, joka muissa konflikteissa on kolmen viime vuosikymmenen aikana omaksuttu.
– Ukrainan sodan yleinen oppi on yksinkertaisesti siinä, millaisia vaatimuksia nykyaikainen sodankäynti toista valtiota vastaan edellyttää. Mitkään läntiset asevoimat eivät ole valmistautuneet tällaiseen aseiden, ampumatarvikkeiden kulutukseen ja joukkojen kulumiseen, Atlantic Council -ajatushautomon ohjelmajohtajana Washingtonissa toimiva Michta toteaa analyysissaan.
– Yhdelläkään Nato-liittolaisella – Yhdysvaltoja lukuun ottamatta – ei ole nykyään sellaisia panssarivaunu- tai ampumatarvikemääriä, jotka kestäisivät Ukrainan kaltaisilla taistelukentillä pidempään kuin muutaman viikon tai korkeintaan kuukauden. Tämä sota on tuonut esiin sen, miten keskeinen merkitys massalla edelleen on nykyaikaisessa tavanomaisessa sodankäynnissä lähes tasavertaista vastustajaa vastaan, hän sanoo.
– Sota on palauttanut mieliin sodankäynnin pysyvän totuuden: valtioiden välisessä konfliktissa massa voittaa tarkkuuden, hän huomauttaa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina ja Yhdysvaltain laivastoakatemian professorina.
Yhdysvaltojen on Michtan mukaan palattava takaisin ne vanhat massan merkitystä korostavat periaatteet, jotka tasoittivat tietä voittoon toisessa maailmansodassa ja joiden avulla maa pystyi menestyksekkäästi patoamaan Neuvostoliittoa ja lopulta kukistamaan sen kylmässä sodassa.
USA:n maavoimissa on hänen mukaansa vallinnut 1990-luvulta lähtien ”ilmavoimien ajattelutapa”, jossa yhä edistyksellisempi teknologia kompensoi joukkojen vahvuutta. Tämä oli radikaali muutos siihen nähden, mihin amerikkalainen sodankäynti oli aiemmin perustunut.
– Ukrainan sota on osoittanut, että massan torjumiseksi tarvitaan massaa. Kun on kyse lukumäärästä, vahvuuden on oltava yhtä suuri tai mieluummin vielä suurempi kuin se, mitä vihollisella on käytettävissään. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Saksalla oli suunnittelultaan monin tavoin parempia panssarivaunuja kuin Yhdysvalloilla, mutta lopulta Yhdysvallat pystyi lyömään Tigerit ja Panzerit silkalla Shermaniensa määrällä, Michta sanoo.
Lännellä on hänen mukaansa vastassaan revansistinen Venäjä, joka pyrkii oikaisemaan kylmän sodan lopputuloksen ja palauttamaan imperialistisen etupiirinsä. Venäjä on jo käytännössä alistanut Valko-Venäjän ja pyrkii samaan myös Ukrainassa – mahdollisesti myös muualla.
– Ukrainan konfliktissa on siis suuri vaara, että se laajenee horisontaalisesti ja aiheuttaa laajemman sodan Euroopassa. Jos Yhdysvallat ja Nato palaavat perusasioihin eli eteen työnnettyihin pysyviin tukikohtiin ja massaan, Venäjä olisi pidäteltävissä. Ja jos presidentti Vladimir Putin tai hänen seuraajansa rohkenisi ylittää rajan, Venäjän hyökkäys kyettäisiin kukistamaan ratkaisevalla tavalla, Michta toteaa.