Ukraina onnistui kesän hyökkäyksessään valtaamaan joitakin yksittäisiä kyliä Zaporizhzhian alueella. Nyt takaisinvallattuja alueita puolustavat sotilaat kärsivät ammusten puutteesta ja juoksuhaudat valtaavista rotista. Asiasta uutisoi RFE/RL.
Kesäkuussa Ukrainan tavoite Etelä-Ukrainassa oli murtautua Venäjän puolustuslinjan läpi ja edetä kohti Tokmakin ja Melitopolin kaupunkeja. Hyökkys kuitenkin katkesi Venäjän bunkkereihin, juoksuhautoihin ja miinakenttiin. Takaisin onnistuttiin valtaamaan vain muutamia yksittäisiä kyliä kuten Robotyne ja Verbove.
Robotynen valtaukseen osallistunut pataljoonankomentaja Ihorin mukaan hyökkäys pysähtyi, koska Venäjät olivat varautuneet siihen. Ihor kertoo ilmatuen puutteen johtaneen lopulta siihen, että yhtä venäläistä kaatunutta kohti kuoli viisi ukrainalaista.
– Jos luulette, että tämän jälkeen odotamme tulitaukoa, olette täysin väärässä. Taistelemme puolustaaksemme jokaista maatilkkua, jonka valtasimme takaisin, Ihor vannoo.
Kesän hyökkäyksessä vallattiin kylien lisäksi takaisin myös kukkula X, joka sai nimensä sen päällä olleen venäläisten tukikohdan muodosta. Kukkulan valtaamiseksi tarvittiin viisi hyökkäystä. Viimeinen niistä onnistui vain, koska se yllätti venäläissotilaat. Ukrainalaiset tuskin olisivat taas onnistuneet puolustamaan valtaamaansa kukkulaat, elleivät venäläiset olisi jättäneet sinne runsaasti ammuksia.
Nyt kukkula X:ää puolustaa joukko ukrainalaissotilaita. Sinne johtavaa tietä ei voi käyttää Venäjän tykistöiskujen vuoksi, jonka vuoksi sinne suuntaavien sotilaiden on joka päivä käveltävä useita kilometrejä. Yleensä matka kukkulalle tehdään aamuyöstä, kun näkyvyys on huonoin.
Olot etulinjassa eivät ole häävit. Sotilaat viettävät päivät korsuissa ja juoksuhaudoissa, jotka eivät juuri suojaa tykistöltä ja drooneilta. Vaikka tammikuu onkin ollut lämmin, kylmä arotuuli tekee nollakelistäkin pistävän kylmän. Nuotioita ei voi sytyttää tai generaattoreita käyttää, koska venäläiset huomaisivat ne.
Syksystä lähtien juoksuhaudat ovat olleet myös täynnä rottia. Ne tunkeutuvat sotilaiden vaatteiden sisälle ja eivät pelkää purra. Rotat voivat aiheuttaa myös tauteja, jotka johtavat oksenteluun ja silmien verenvuotoon.
Venäläiset yrittävät myös jatkuvasti vallata asemia takaisin. Hiljaisina päivinä hyökkäyksiä on 2-3, ”kuumina” päivinä noin kymmenen.
– On lähes mahdollista taistella tällaisissa olosuhteissa, kertoo tiedustelija Dym ja huomauttaa, että iso osa venäläissotilaista vaikuttaa olevan kokemattomia tai ex-vankeja. He ovat usein myös huumeiden vaikutuksen alaisena.
Puolustusta vaikeuttaa myös ammuspula. Jokaista kymmentä venäläisten ampumaa ammusta kohti ukrainalaiset voivat ampua vain 1-2. Droonien akut taas eivät kestä kylmää talvisäätä, jonka vuoksi tiedustelu on myös vaikeampaa.
– Se meni nyt droonien taivaaseen, kommentoi droonilentäjä Lešiy menetettyään yhden droonin. – Nämä [droonit] on rakennettu häiden kuvaamiseen, ei sotaan.
Sotilaat valittavat myös huonosta kohtelusta ja sotilaspulasta. Monet kertovat psykologisista ongelmista, loukkaantumisista ja sairauksista. He valittavat komentajista, jotka pakottavat heidät taistelemaan tappioista huolimatta ilman riittäviä varusteita.
Monet sotilaat kertovat haluavansa lähteä pois, mutta terveyskomissariaatit ovat torjuneet heidän pyyntönsä. Osa on suoraan tai epäsuorasti vaatinut lahjuksia.
– Useimmat meistä liittyivät armeijaan isänmaallisuudesta, ja useimmat ovat jo kuolleet, kertoo sotilas Lutiy.
Tilanne rintamalla tuskin muuttuu lähiaikoina. Ihor arvioi, että osapuolet ovat nyt tasapainossa, eikä kumpikaan pääse niskan päälle ilman merkittäviä lisäresursseja tai teknologisia harppauksia. Värväysjärjestelmä tarvisikin hänen mukaansa muutoksia.
Ihor kuitenkin myöntää, että on vaikeaa taistella ilman ilma-asetta tykistö- ja ammuspulasta kärsien.
– Jos suunnitelma A ei toimi, meillä on suunnitelmat B ja C. Iskemme drooneilla, suoritamme partisaani-iskuja. Taistelemme kunnes kuolemme, Ihor vannoo.
