Sodankäynti on muuttunut Ukrainan sodan oppien myötä ikiajoiksi, arvioi ukrainalainen dokumentintekijä ja sotilas Volodymyr Demtšenko viestipalvelu X:ssä.
Droonien myötä selvä etulinja on Demtšenkon mukaan kadonnut. Tilalle on tullut 500 metristä jopa kymmeneen kilometriin leveä ”tappolinja”, jossa venäläisten ja ukrainalaisten asemat ovat sekaisin keskenään.
Tappolinja on myös kaoottinen paikka.
– Juoksuhautoja, raunioita, palaneita puita, ruumiita, joita on mahdotonta saada takaisin. Maa täynnä kraatereita. Joka puolella piikkilankaa, valokaapelia drooneista, aseiden osia, Demtšenko kuvailee.
– Vihollinen voi olla edessä, takana, sivuilla ja varmasti taivaalla.
Uusi ei-kenenkään-maa vaatii myös uusia taktiikoita. Edetäkseen venäläisten on ryömittävä eteenpäin lämpösäteilyä peittävien viittojen alla jopa päivien ajan. Ruokaa ja vettä pudotetaan drooneilla. Yhdessä yössä he etenevät joitakin satoja metrejä.
Tällaisiin hyökkäyksiin osallistuu 2-5 sotilasta. Sekin on nykyään paljon. Komentajat osoittavat heille kartalta pisteen, joka on saavutettava hinnalla millä hyvänsä, ja sen jälkeen venäläiset ryömivät.
– Perillä he tapaavat heidät, jotka selvisivät aikaisemmista hyökkäyksistä. He, jotka eivät selvinneet, makaavat matkan varrella, Demtšenko kertoo.
Näin vaarallisessa ympäristössä sotilaat pitävätkin kiinni jokaisesta kuopasta ja kellarista. Usein ukrainalais- ja venäläisjoukkojen asemat ovat saman juoksuhaudan eri päissä.
Myös droonien huminasta on tullut sotilaita piinaavia ääni. Demtšenkon mukaan ainoastaan paksu sumu tai rankkasade tarjoavat ääneltä hetkellistä rauhaa. Elektronisesta sodankäynnistä on hyötyä, mutta taajuuksien muuttuessa jatkuvasti, ovat haulikot ja drooniverkot paras suoja vaaraa vastaan.
– Ette voi kuvitellakaan sitä. FPV-droonin ääni on minulle maailman kauhistuttavin ääni, Demtšenko toteaa.
Uusi sodankäynnin muoto aiheuttaa päänvaivaa myös logistiikalle. Ajoneuvoilla pääsee 1-7 kilometrin päähän linjasta, ja sen jälkeen sotilaiden on kannettava kymmenien kilogrammojen lastit perille.
Modernit valokaapelidroonit kykenevät myös lentämään jopa 30 kilometrin päähän. Drooni voi siis iskeä kauan ennen linjaan pääsyä. Yksi uusi taktiikka on lentää drooni takalinjaan tien lähelle, laskeutua maahan ja odottaa.
– Ajat, ja yhtäkkiä naamasi lentää viiden metrin päästä drooni, johon on kiinnitetty kranaatti, Demtšenko kertoo.
Myös uusien joukkojen saaminen tappoalueelle, ja vastaavasti vanhojen joukkojen evakuointi, on yhä haastavampaa. Välillä sotilaat joutuvat istumaan kuopissaan kuukausien ajan. Tarpeilla käyntiin käytetään muovipussia.
Liikkumista eivät helpota jatkuvasti laajenevat miinakentät.
– Et voi kävellä turvallisesti iltapäivällä siellä, missä kävelit aamulla. Miinoja naamioidaan roskiksi, varusteiksi, jopa drooneista pudotetuiksi kuolleiksi eläimiksi. Räjähteiden määrä ja moninaisuus on shokeeraavaa, Demtšenko tiivistää.
Tällaisessa ympäristössä esimerkiksi panssariajoneuvot muuttuvat hyödyttömiksi. Onnistunut puolustus riippuu hyvästä tiedustelusta, taitavista pioneereista, jotka kykeenvät raivaamaan väyliä sekä tykistö- ja droonijoukoista. Myös osaavat upseerit ovat tärkeitä yksiköiden toimintakyvylle.
Demtšenkon mukaan muutokset ovat kokonaisvaltaisia, eivätkä ne, jotka eivät ole taistelleet tappoalueella, välttämättä ymmärrä muutosten laajuutta.
– Sota on muuttunut ikuisesti, ja maailmassa on vain kolme armeijaa, jotka ovat siihen valmiita: Ukraina, Venäjä ja Pohjois-Korea, Demtšenko päättää.
