Ukraina aloitti pitkään odotetun vastahyökkäyksensä kesäkuun alussa. Hyökkäyksiä toteutettiin Zaporizzjan alueen lisäksi myös Donetskissa, mutta varsinaista läpimurtoa ei saatu aikaan useiden kuukausien kiivaista taisteluista huolimatta.
Venäjän Ka-52-taisteluhelikopterien arvioitiin toimineen kesällä poikkeuksellisen aktiivisesti erityisesti rintaman eteläosissa, jossa niiden panssarintorjuntaohjukset aiheuttivat tappioita Ukrainan hyökkäyskärjille.
Asovanmeren rannalla sijaitseva Berdjanskin satamakaupunki toimi venäläiskopterien merkittävänä tukikohtana. Sitä vastaan iskettiin syksyllä Yhdysvaltain toimittamilla ATACMS-ohjuksilla. Etulinjassa vierailleet länsimaiset asiantuntijat ovat hiljattain varoittaneet, ettei tämä poistanut helikopterien luomaa uhkaa.
Rochan-analyysiyhtiön johtaja Konrad Muzyka arvioi Venäjän ilmavoimien moukaroineen ukrainalaisjoukkoja jatkuvasti lentokoneiden pudottamilla liitopommeilla. Ka-52-helikopterit pidetään korkeassa valmiudessa, sillä ainakin kolme kopteria on aina valmiina nousuun.
– Jos kohde ilmestyy, yksi helikopteri merkitsee sen laserilla ja kaksi hyökkää ohjuksilla; heillä on uusi ohjus, jonka kantama on 11–12 kilometriä, Rochanin tilannekatsauksessa todetaan.
Konrad Muzykan mukaan Ukrainalla ei ole tehokkaita vastatoimia tälle taktiikalle.
Yleisarvio Ukrainan sotilaallisesta tilanteesta on varsin pessimistinen. Aloite on siirtynyt Venäjälle, joten ukrainalaisjoukot joutuvat luultavasti keskittymään puolustukseen. He voivat mahdollisesti toteuttaa rajoitettuja maahyökkäyksiä ja lennokki-iskuja eri puolille Venäjää, erityisesti jos Kreml päättää pommittaa jälleen Ukrainan energiainfrastruktuuria.
Viimeaikaiset S-400-ohjuspatterien siirrot Kaliningradin alueelta Venäjän eteläosiin viittaavat siihen, että viime talven tilanne voi toistua.
Venäjä on käyttänyt ilmatorjuntaohjuksia maamaaleja vastaan korvatakseen pulaa risteilyohjuksista, vaikka kyseisten asejärjestelmien osumatarkkuus on kyseenalainen.
