Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseen vaikutti erityisesti kaksi syytä, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Matti Pesu.
Ensimmäinen merkittävä tekijä oli mukaan julkisen mielipiteen muutos, Pesu kertoo X:ssä avaten tutkija Tuomas Iso-Markun kanssa kirjoittamaansa artikkelia, joka julkaistiin ulkopolitiikkaa käsittelevässä Foreign Affairs -lehdessä.
– Julkisen mielipiteen muutos vauhditti päätöksentekoprosessia ja edesauttoi konsensuksen syntymistä päätöksentekijätasolla. Julkisen mielipiteen muutos ei kuitenkaan yksistään selitä päätöstä, Pesu kirjoittaa.
– Tarvittiin toinen tekijä: Venäjän hyökkäys aiheutti päätöksentekijöiden keskuudessa näkemyksen ”pelotevajeesta” – ajatuksen siitä, että Suomen turvallisuusratkaisut olivat riittämättömiä suhteessa Venäjän uhkapotentiaaliin.
Pesun mukaan pelotevajeen syntymiseen vaikutti kolme seikkaa Venäjän toiminnassa. Hänen mukaansa Venäjä alkoi esittää entistä ponnekkaampia etupiirivaatimuksia, näytti valmiutta riskien ottoon ja massiiviseen voimankäyttöön sekä aloitti ydinaseilla uhkailun valtiota vastan, joka ei ollut ydinasesateenvarjon alla.
– Mahdollisista ratkaisuista ainoastaan Nato-jäsenyys vaikutti riittävän vahvalta ja tehokkaalta turvallisuusvalinnalta verrattuna epämuodollisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen, Pesu kirjoittaa.
International Affairs -lehdessä julkaistussa, vapaasti luettavassa (!) tutkimuksessa perkaamme Tuomas Iso-Markun kanssa Suomen Nato-jäsenyyteen johtaneita syitä.
Miksi Suomi oikeastaan päätti liittyä Natoon?
Löysimme kaksi tekijäkokonaisuutta. 1/https://t.co/52PRHPFmQg
— Matti Pesu (@PesuMatti) March 6, 2024