Tiedot venäläisen Wagner-yksityisarmeijan äskettäistä kapinaa johtaneen Jevgeni Prigožinin tilanteesta ovat edelleen ristiriitaisia. Hänen on raportoitu olevan Valko-Venäjällä, Pietarissa, Moskovassa tai jopa kuolleen.
Yksi oudoimmista piirteistä lyhyeksi jääneessä kapinassa oli tutkija Artjom Šraibmanin mukaan Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan julkinen rooli Prigožinin ja Kremlin neuvottelujen välittäjänä.
Kremlin, Lukašenkan ja Prigožinin väitetään sopineen, että Wagner-johtaja joukkoineen välttyisi rangaistukselta ja saisi asettua Valko-Venäjälle vastineeksi kapinansa lopettamisesta. Valko-Venäjän viranomaiset ovat pystyttäneet suljettuna olleeseen sotilastukikohtaan Wagneria varten leirin, mutta Prigožinista tai hänen yksityisarmeijastaan ei toistaiseksi ole näkynyt siellä jälkeäkään, Carnegie-ajatushautomossa työskentelevä valkovenäläistutkija Šraibman toteaa tuoreessa artikkelissaan.
– Wagnerin mahdollisuudet löytää uusi koti Valko-Venäjältä muuttuvat päivä päivältä etäisemmiksi, eikä ole selvää, mitä pahamaineinen palkka-armeija siellä tarkalleen ottaen tekisi, hän huomauttaa.
Vahvistuiko diktaattorin asema?
Lukašenkaa on usein kuvattu Kremlin vasalliksi, mutta nyt hän näyttää vaikuttaneen tapahtumien kulkuun todennäköisesti vaarallisimmassa poliittisessa kriisissä, jonka Vladimir Putin on pitkällä valtakaudellaan kohdannut. Valko-Venäjän diktaattorin todellinen rooli on Šraibmanin mukaan kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä.
– Kolme päivää epäonnistuneen kapinan jälkeen Lukašenka väitti suostutelleensa Putinin luopumaan kohti Moskovaa edenneiden Wagner-kolonnien tuhoamisesta ja olleensa ensimmäinen, joka soitti Prigožinille ja sai tämän pysähtymään murskatuksi tulemisen uhalla, Šraibman sanoo.
Todennäköisempää on hänen mukaansa se, että Lukašenkan rooli mahdollistui vasta sen jälkeen, kun Putin ja Prigožin olivat ensin sopineet tilanteen rauhoittamisesta sen sijaan, että tapahtumat olisivat kärjistyneet verilöylyksi Moskovan porteilla.
– Vaikka Lukašenkan osallisuus oli teknistä, se oli kuitenkin arvokas palvelus Kremlille. Lukašenka auttoi Putinia välttämään dilemman, olisiko kapinoitsijat tuhottava fyysisesti, jolloin verta olisi vuodatettu molemmin puolin, vai sallittava Prigožinin jäädä Venäjälle rangaistuksetta, mikä olisi ollut Putinille vielä suurempi nöyryytys kuin itse kapina konsanaan, Šraibman toteaa.
Kyseenalainen houkutus
Vaikka Vladimir Putin näyttää epäsuorasti armahtaneen Prigožinin, hän saattaa Šraibmanin mukaan hyvinkin muuttaa mielensä ja aloittaa kostotoimet Wagneria ja sen johtajaa vastaan.
– Minsk ei pysty suojelemaan Wagner-johtajaa, ja tämä tietää sen hyvin. Lukašenka puolestaan ei voi juurikaan luottaa suojelijansa juuri pettäneen sotapäällikkö Prigožinin lupauksiin noudattaa tunnollisesti Valko-Venäjän asettamia sääntöjä, Šraibman sanoo.
Tässä tilanteessa Lukašenka saattaa hänen mukaansa pyrkiä sulauttamaan osia Wagnerista Valko-Venäjän turvallisuuskoneistoon, rajoittaa yksityisarmeijan läsnäoloa Valko-Venäjän maaperällä tai sallia Wagnerin leirin näennäisen olemassaolon siten, että siellä olevat joukot voitaisiin käytännössä internoida.
– Valko-Venäjän tarjoamien turvatakuiden mitättömyys yhdessä Lukašenkan turvallisuusjoukkojen todennäköisesti tiukkaan valvontaan ja kyseenalaisiin työtilaisuuksiin saattaa merkittävästi vähentää niiden wagnerilaisten määrää, jotka ovat halukkaita siirtymään Valko-Venäjälle tai varsinkaan jäämään sinne pitemmäksi aikaa, Šraibman toteaa.