Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen ehdottaa, että Pohjoismaat tiivistäisivät puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa uudella tasolla.
Viime aikoina monet Pohjoismaat ovat allekirjoittaneet kahdenvälisiä puolustusyhteistyösopimuksia (DCA) Yhdysvaltojen kanssa. Suomi ja Ruotsi ovat aiemmin tehneet myös kolmenvälisen ”aiejulkistuksen” Yhdysvaltojen kanssa.
Vanhasen mielestä paikallaan olisi myös säännöllisesti kokoontuva yhteistyöelin, jossa Pohjoismaat voisivat yhdessä linjata puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa.
Pyörää ei tarvitsisi keksiä uudelleen, vaan Ulkopoliittisen instituutin tutkija nostaa tässä yhteydessä esiin Pohjoismaiden jo olemassa olevan puolustusyhteistyörakenteen Nordefcon.
– Pohjoismaiden yhteinen etu on sitouttaa Yhdysvallat tämän alueen puolustamiseen. Näkisin, että tässä olisi mahdollisuuksia luoda Nordefcon ja Yhdysvaltojen välinen tapaamisformaatti. Kokoontuminen voisi olla kerran vuodessa tai tarpeen mukaan. Mukana olisi valtionpäämiehiä, poliittista johtoa ja asevoimien johtoa, Vanhanen sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen välisiä huippukokouksia on järjestetty tähän mennessä kolme, viimeksi kesällä 2023 Helsingissä. Vanhasen mukaan olennaista olisi, että yhteyttä pidettäisiin jatkossa tiiviisti ja tapaamiset olisivat säännönmukaisia.
Viime aikoina julkisuudessa on epäilty, miten sitoutunut Yhdysvallat on jatkossa Natoon tai eurooppalaisten maiden puolustamiseen. Epäilyt kytkeytyvät siihen, jos Donald Trump palaa Yhdysvaltojen presidentiksi.
Ulkopoliittisen instituutin Henri Vanhanen ei usko, että Yhdysvallat vetäytyisi Natosta – valittiin sitten presidentiksi Trump tai joku muu. Vastikään hyväksytty lakihanke, joka käytännössä estää presidentin tekemästä päätöstä asiassa ilman kongressin hyväksyntää, vaikeuttaa tätä entisestään.
– Minusta tämä ehkäisee merkittävästi sitä, että mitään vetäytymistä tulisi. Enkä pidä Yhdysvaltojen vetäytymistä Natosta muutenkaan todennäköisenä.
Vanhanen muistuttaa, että jos Trump valitaan presidentiksi, hän ”perii aika erilaiset olosuhteet, kuin missä hän toimi edellisellä kaudella.” Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa ja tilanne Lähi-idässä on kriisiytynyt.
Yhdysvalloilla ”ei ole varaa epäonnistua Ukrainassa” ja siellä meneillään oleva sota kytkeytyy myös Naton uskottavuuteen.
– Yhdysvallat on sitonut näihin vallitseviin kriiseihin jo nyt todella paljon arvovaltaansa, taloudellisia ja sotilaallisia resurssejaan. Tämä agenda vaikuttaa väistämättä taustalla, valittiin presidentiksi kuka tahansa.
USA varautuu, jos Natossa ”syntyisi ongelma”
Viime aikoina tehdyt puolustusyhteistyösopimukset (DCA) kertovat Vanhasen mukaan siitä, ettei Yhdysvallat halua täysin ulkoistaa omaa vaikutusvaltaansa Natolle. Ne sitouttavat samalla Yhdysvaltoja myös Natolle strategisesti tärkeän Pohjois-Euroopan puolustamiseen.
– Yhdysvallat varautuu näillä sopimuksilla siihen, että se kykenee tarvittaessa toimimaan, jos Naton päätöksenteossa syntyisi ongelma. Etenkin kun puhutaan näin strategisesti tärkeästä alueesta kuin Pohjois-Eurooppa.
Naton viidennen artiklan aktivointi edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä. Näetkö riskiä, ettei Nato tiukan paikan tullen pystyisi toimimaan?
– On tietenkin hyvä pitää mielessä, että Nato on viime kädessä poliittinen liittokunta. Ja kuten Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessin aikana on nähty, on aina olemassa jäsenmaita, jotka vartioivat tiukasti myös omaa etuaan eri olosuhteissa.
– Suomenkin kannattaa pitää huolta, että yhteistyö tämän alueen maiden kanssa kaikissa olosuhteissa toimii, jos Nato jostain syystä ei kykenisi toimimaan riittävän nopeasti.
Tästä on kyse myös pyrkimyksissä tiivistää Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyötä.
Vanhanen korostaa, että Naton tärkein elementti on kuitenkin ennalta ehkäisevä ydinasepelote. Hän pitää myös epätodennäköisenä, että Venäjällä olisi halua tai kykyä lähteä sotilaalliseen kriisiin samaan aikaan Ukrainassa ja Natossa.
– Vaarallisempi kehitys on minusta se, jos tarjoamme Venäjälle itse omalla toiminnallamme signaaleja, jotka osoittavat, että Naton yhtenäisyyttä voisi lähteä kokeilemaan.
Ja tässä Ukraina on avainasemassa. Nato-maiden rakoilu Ukrainan tukemisessa voi tarjota Venäjälle käytännössä tähän liittyen signaaleja.