Nimekäs britannialainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Edward Lucas kirjoittaa Center for European Policy Analysis (CEPA)-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa, ettei Venäjän hallinto ota lännen pelotetta vakavasti.
Hänen mukaansa maan Ukrainaan elokuun alussa toteuttama droneisku alleviivaa tätä faktaa. New York Timesin mukaan hyvin lähelle Ukrainan ja Romanian rajaa tehty isku rikkoi ikkunat Romanian puolella sijainneesta rakennuksesta.
– Se, että Venäjän isku aiheutti edes vähäisiä fyysisiä vahinkoja Naton alueelle alleviivaa jotain, jonka olisi pitänyt olla selvää jo pitkään: Kreml ei ota Naton pelotetta vakavasti, Lucas kirjoittaa.
Hän listaa esimerkkejä ilmatilanloukkauksista, joissa Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimat ovat lentäneet Nato-maiden ilmatilaan.
– Yksittäistapauksena jokaista provokaatiota voisi pitää vahinkona, ne voidaan jättää huomiotta tai niihin voidaan vastata vähäisellä diplomaattisella protestilla. Sotilaallisin keinoin vastaaminen saattaa näyttää suhteettomalta. Ampuisiko Naton ilmapuolustus todella alas venäläisen helikopterin, ”joka eksyi hetkeksi kurssiltaan”? Monet poliittiset päättäjät hätkähtäisivät sitä – ja Kreml tietää sen, Lucas pohtii.
– Mutta osana kaavaa nämä tapaukset muuttuvat nopeasti synkiksi. Jos sallimme rikkoutuneen ikkunan Naton alueella, entä vahingot karjalle tai ihmisille? Jos ilmatilaa voidaan loukata muutamalla metrillä muutaman minuutin ajan, entäpä tunkeutumiset, jotka kestävät hieman pidempään ja menevät pidemmälle? Kun normalisoi pienet suvereniteettinsa loukkaukset, tasoittaa tietä vakavammille loukkauksille, ja on huonommassa asemassa, kun ne tapahtuvat, hän jatkaa.
Näin lännen on vastattava
Lucas ottaa esimerkin Kiinasta. Vuosikymmenien ajan se linnoitti asumattomia kallioita ja riuttoja Etelä-Kiinan merellä luoden käytännössä uppoamattomia lentotukialuksia. Toiminta olisi voitu pysäyttää, mutta siihen ei reagoitu ennen kuin oli liian myöhäistä. Sama on nyt käynnissä Taiwanin ilmatilan kanssa.
– Vastaus ei välttämättä ole taisteluun ryhtyminen. Parempi vaihtoehto on leikata paloja toisen osapuolen makkaroista. Sen sijaan, että seuraisimme vastustajiemme agendaa, asetamme oman agendamme, hän pohtii.
Esimerkiksi toimista hän nostaa Puolan päätöksen alkaa kutsua Kaliningradia sen historiallisella nimellä Kròlewiec sekä Liettuan viimevuotisen päätöksen rajoittaa pakotteiden alaisten tavaroiden maakuljetuksia alueelle. Vaikka Liettua joutuikin perääntymään kannastaan, tulisi sitä Lucasin mukaan tarkastella uudelleen.
– Tämä makkaranleikkaus ei ole riskitöntä. Jos leikataan liian paksusti, aiheutetaan eskaloitumista. Jutun juju on tehdä juuri tarpeeksi, jotta voidaan luoda ennakkotapaus ja hämmentää vastustajan päätöksentekijöitä, mutta antamatta heille aihetta vaarallisiin vastatoimiin. Aivan kuten he nyt tekevät meille, Lucas kirjoittaa.
