Amnesty Internationalin mukaan sen Crisis Response -tutkijat haastattelivat yli 20 ihmistä Kiovan lähellä olevista kylistä ja kaupungeista, joista useat olivat nähneet tai heillä oli suoraa tietoa Venäjän joukkojen väkivallasta.
He kertoivat toistuvasti murhista, väkivallasta ja Venäjän joukkojen laajalle levinneestä pelottelusta aseettomia siviilejä kohtaan Kiovan lähialueilla.
– Olemme viime viikkoina keränneet todisteita siitä, että venäläiset joukot ovat syyllistyneet laittomiin teloituksiin ja muihin laittomiin murhiin, jotka on tutkittava todennäköisinä sotarikoksina, sanoo Amnesty Internationalin pääsihteeri Agnès Callamard järjestön nettisivuilla.
– Todistukset osoittavat, että Ukrainassa aseettomia siviilejä tapetaan kodeissaan ja kaduilla sanoin kuvaamattomalla julmuudella ja järkyttävällä raakuudella, hän sanoo.
Tähän mennessä Amnesty on hankkinut todisteita siitä, että siviilejä on tapettu mielivaltaisissa hyökkäyksissä Harkovassa ja Sumyn alueella, dokumentoinut ilmaiskun, joka tappoi ruokajonossa olevia siviilejä Tšernihivissä, ja kerännyt todisteita siviileiltä Harkovassa, Iziumissa ja Mariupolissa.
”He ampuivat häntä päähän”
Eräs 46-vuotias nainen Bohdanivkan kylästä kertoi, että venäläiset joukot saapuivat hänen kyläänsä 7. tai 8. maaliskuuta ja pysäköivät tankkinsa kaduille.
Maaliskuun 9. päivän illalla miehensä, 10-vuotiaan tyttärensä ja anoppinsa kanssa asunut nainen kuuli ammuskelua heidän alakerran ikkunoihinsa. Nainen ja hänen miehensä huusivat, että he olivat siviilejä ja aseettomia. Kun he tulivat alakertaan, kaksi venäläissotilasta työnsivät heidät ja heidän tyttärensä kattilahuoneeseen.
– He pakottivat meidät sisään ja löivät oven kiinni. Hetken kuluttua he avasivat oven ja kysyivät mieheltäni, oliko hänellä savukkeita. Hän sanoi ei, hän ei ollut tupakoinut pariin viikkoon. He ampuivat häntä oikeaan käteen. Toinen sanoi: ”Lopeta hänet”, ja he ampuivat häntä päähän.
– Hän ei kuollut heti. Kello 21.30–4.00 hän hengitti edelleen, vaikka ei ollut tajuissaan. Pyysin häntä… ”Jos kuulet minut, liikuta sormeasi.” Hän ei liikuttanut sormeaan, mutta laitoin hänen kätensä polvelleni ja puristin sitä. Hänestä valui verta. Kun hän veti viimeisen hengenvetonsa, käännyin tyttäreni puoleen ja sanoin: ”Näyttää siltä, että isä on kuollut.”
Naapuri näki venäläisten joukkojen murtautuneen naisen taloon kyseisenä yönä ja vahvisti nähneensä miehen ruumiin kattilahuoneen nurkassa. Nainen ja hänen tyttärensä pakenivat Bohdanivkasta myöhemmin samana päivänä. Naisen 81-vuotias anoppi on liikuntarajoitteinen ja jäi paikoilleen.
”Isälläni oli kuusi suurta reikää selässään”
Kateryna Tkachova, 18, oli 3. maaliskuuta kotona Vorzelin kylässä vanhempiensa kanssa, kun useita Z-kirjaimella varustettuja tankkeja ajettiin heidän kadulleen.
Hänen äitinsä Natalia ja isä Valeryi lähtivät kellarista, jossa he olivat piilossa mennäkseen kadulle, mutta käskivät Katerynan pysyä piilossa. Sitten Kateryna kuuli laukauksia.
– Kun tankit olivat mennet ohi, hyppäsin aidan yli naapuritaloon. Halusin tarkistaa, ovatko he elossa. Katsoin aidan yli ja näin äitini makaavan selällään toisella puolella tietä ja isäni kasvot alaspäin kadun toisella puolella. Näin suuria reikiä hänen takissaan. Seuraavana päivänä menin heidän luokseen. Isälläni oli kuusi suurta reikää selässä, äidilläni pienempi reikä rinnassa, hän kertoi Amnesty Internationalille.
Katerynan mukaan hänen vanhempansa olivat siviilivaatteissa ja aseettomia.
Maaliskuun 10. päivänä Kiovan ympäristön evakuointeihin osallistunut vapaaehtoinen auttoi Katerynaa lähtemään Vorzelista. Vapaaehtoinen kertoi Amnesty Internationalille nähneensä Katerynan vanhempien ruumiit makaamassa kadulla hänen talonsa lähellä.
Amnesty Internationalin aitouden vahvistamalla videolla pariskunta näkyy kirjoittavan Katerynan vanhempien nimet, syntymä- ja kuolinpäivämäärät pahvipalalle ennen kuin he asettavat sen peitoilla verhottujen ruumiiden viereen.
”He huomasivat meidät ja avasivat heti tulen”
Hostomelin kaupungin Venäjän miehityksen ensimmäisinä päivinä Taras Kuzmak ajoi ympäriinsä toimittaen ruokaa ja lääkkeitä pommisuojiin, joissa oli siviilejä.
Kuzmak oli 3. maaliskuuta kello 13.30 kaupungin pormestarin Juri Prylypkon ja kahden muun miehen kanssa, kun heidän autonsa joutui tulituksen kohteeksi venäläisjoukkojen valloittaman suuren asuinkompleksin suunnasta.
Miehet yrittivät hypätä ulos autosta, mutta yksi, Ivan Zorya, kuoli välittömästi, kun taas Prylypko kaatui maahan loukkaantuneena. Kuzmak ja toinen eloonjäänyt mies piiloutuivat kaivinkoneen taakse. Ampuminen jatkui tuntikausia.
– He huomasivat meidät ja avasivat tulen välittömästi ilman varoitusta. Kuulin vain pormestarin [Prylypkon] äänen. Tiesin hänen loukkaantuneen, mutta en tiennyt, oliko hän kuolettavasti haavoittunut. Kehotin häntä vain makaamaan paikallaan täysin liikkumatta… He ampuivat meitä uudelleen noin kello 15.00, ja noin puoli tuntia sen jälkeen ymmärsin, ettei hänessä ollut elämää, Kuzmak kertoo.
– Zorya oli ilman päätä. Luulen, että he käyttivät jotain suuri kaliiberista asetta, hän arvelee.
