Vielä puolitoista vuotta sitten Ukrainan EU-jäsenyys olisi vaikuttanut ajatuksena mahdottomalta. Venäjän hyökkäyksen myötä monet jäsenmaat ovat kuitenkin alkaneet valmistautua siihen, että maasta voi tulevaisuudessa tulla EU:n 28. jäsenmaa. Asiasta uutisoi Financial Times.
Kesäkuun lopussa kymmenen suurimman EU-maan pääministerit kokoontuivat Brysseliin pohtimaan, miten Ukrainan EU-jäsenyys voisi käytännössä toteutua. Esityslistalla oli muun muassa se, miten EU:n tulisi muuttua uuden yli 40 miljoonan asukkaan jäsenmaan myötä.
– Halusimme nähdä, voisimmeko luoda riittävästi poliittista tukea jäsenyyden edistämiseksi. Se on valtava haaste. […] Tavoitteena oli tutustua eri näkökulmiin, eräs osaanottajista kertoo.
EU-päättäjien joukossa vallitsee nyt yhteisymmärrys siitä, että maiden jättäminen harmaalle alueelle EU:n ulkopuolelle oli virhe. EU:n laajentumispolitiikka onkin nyt siirtynyt passiivisuudesta ennakoivaan toimintaan.
– Näemme laajentumisen nyt väistämättömänä ja asiana, joka on edellytys koko maanosamme vakauttamiselle, toinen osaanottaja kommentoi.
Monet diplomaatit ja jäsenmaiden edustajat kuitenkin kyseenalaistavat sen, toteutuuko Ukrainan EU-jäsenyys koskaan. Maa on tällä hetkellä sodassa, se olisi asukasluvultaan unionin viidenneksi suurin maa, mutta samalla myös köyhin. Maan bruttokansantuote asukasta kohden on yli puolet pienempi kuin Bulgarialla.
Poliitikot ovat toistaiseksi olleet haluttomia keskustelemaan EU:n laajentumisesta julkisesti, sillä he pelkäävät tällaisten keskustelujen ruokkivan mahdollisesti polarisaatiota ja jakavan äänestäjiä.
Aiheeseen liittyy myös kaksi polttavaa kysymystä.
Ensimmäinen on se, miten EU:n budjetti järjestettäisiin Ukrainan EU-jäsenyyden myötä. Ukraina olisi todennäköisesti saamapuolella, jonka myötä monet vauraammat jäsenmaat joutuisvat maksamaan jäsenyydestään yhä enemmän. Samalla moni aikaisempi nettosaaja päätyisi nettomaksajaksi.
Ukrainan EU-jäsenyys vaikuttaisi erityisen vahvasti unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja maataloustukiin sekä koheesiopolitiikkaan, jonka kautta unionin köyhemmille alueille maksetaan tukia. Nämä kaksi osa-aluetta kattavat lähes kaksi kolmasosaa EU:n budjetista.
Ukraina on maatalousvaltainen maa, jossa 14 prosenttia väestöstä työskentelee maatalouden parissa. Ukrainan EU-jäsenyys johtaisi väistämättä siihen, että merkittävä osa EU:n maatalousbudjetista ohjattaisiin Ukrainaan. Tämä tarkoittaisi joko pienempiä maataloustukia muiden jäsenmaiden maanviljelijöille tai unionin maatalousbudjetin massiivista kasvattamista.
Tilanteen vaikeudesta oiva osoitus on se, että jopa Ukrainalle pikakaistaa jäsenyyteen toivonut Puolan presidentti Andrzej Duda on kuluvan vuoden aikana kieltänyt monien maataloustuotteiden tuonnin Ukrainasta.
– Ukraina ei ole vielä edes EU:ssa, ja silti se on onnistunut vahingoittamaan sisämarkkinoita, nimetön EU-diplomaatti harmittelee.
Tilanteen korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa.
– Jos olet komission johdossa, voit joko tuplata EU:n budjetin tai pakottaa kaikki nielemään karvasta kalkkia, toinen diplomaatti tiivistää.
Toinen kysymys on se, miten päätöksenteon toimivuus taattaisiin aiempaa suuremmassa EU:ssa. Mikäli kaikki nykyiset hakijamaat, mukaan lukien Turkki, hyväksyttäisiin jäseniksi, olisi unionissa yhteensä 35 jäsenmaata. Tämä tuottaisi ongelmia niissä kysymyksissä, joissa vaaditaan yksimielistä päätöksentekoa. Näihin lukeutuu muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Myös määräenemmistöön perustuvaa päätöksenteko voisi tuottaa pulmia. Suuremmat jäsenmaat ovat tähän asti tottuneet kokoamaan koalitioita, joissa samanmieliset jäsenmaat pystyvät tarpeen tullen estämään EU-lainsäädännön läpimenon. Uusien jäsenmaiden myötä riittävän suuren koalition kokoaminen muuttuisi yhä vaikeammaksi.
Sujuvan päätöksenteon varmistaminen voi edellyttää muutoksia EU-perussopimuksiin, jolle ei jäsenmaissa ole halua. Sopimusten muuttaminen edellyttäisi monissa maissa kansanäänestyksiä, joita euroskeptikot voisivat käyttää hyväkseen. Se voisi myös avata Pandoran lippaan, jossa jäsenmaat haluaisivat lisätä omia vaatimuksiaan perussopimuksiin.
– Useimmissa jäsenmaissa ei ole mitään halua uudistaa EU:ta perussopimuksia muuttamalla. Itse asiassa isoja muutoksia voidaan saada aikaan jopa ilman perussopimusmuutoksia, tiivistää Brysselin geopoliittisen instituutin johtaja Luuk van Middelaar.
Yksi vaihtoehto voisi olla Ranskan esillä pitämä ratkaisu, jossa integraatio etenisi eri vauhtia eri jäsenmaissa. Uudet jäsenmaat integroitaisiin jäseniksi pikku hiljaa, ei yhdellä rysäyksellä kuten aiakisemmin.
Keskustelut EU:n laajentumisesta jatkuvat lokakuussa Espanjan Granadassa järjestettävässä huippukokouksessa.
– Tarkoituksena on selvittää, mitä ongelmia meidän on ratkaistava ennen laajenemista. […] Miten varmistamme, että unioni toimii jatkossakin? tiivistää eräs EU-diplomaatti.
Vaikka monet ovat skeptisiä Ukrainan EU-jäsenyyden realistisuudesta, komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on kuitenkin optimistinen.
– Jotkut voivat pitää mahdottomana, epätodennäköisenä tai kaukaisena puhua vapaasta ja rauhanomaisesta Ukrainassa Euroopan unionissa, mutta Eurooppa itsessään on mahdottomien asioiden tekemistä mahdolliseksi, von der Leyen kommentoi.