Center for a New American Security -ajatushautomo julkaisi 24. tammikuuta raportin siitä, miten Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys voisi muokata Venäjän muodostamaa uhkaa. Raportti käsittelee Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin kehittymistä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden valossa. Kumpikin maa on ollut muodollisesti sotilaallisesti liittoutumattomia, mutta Naton läheisiä kumppanimaita, joiden puolustusvoimat ovat yhteensopivia Nato-standardien kanssa ja kumpikin on allekirjoittanut isäntämaasopimuksen puolustusliiton kanssa.
Vaikka maiden liittyminen tuo Natoon Suomen merkittävät ilma- ja maavoimat ja Ruotsin mittavan puolustusteollisuuden, ne eivät juuri muuta Naton ja Venäjän sotilaallista tasapainoa. Geopoliittisesta näkökulmasta muutos onkin merkittävämpi. Viime vuonna Pohjola ja Baltian maat ovat nousseet avainasemaan Euroopan Ukrainalle tarjoamassa avussa, mikä on jo siirtänyt Euroopan geopoliittista painopistettä.
Kun samaan aikaan Tanska on jo jättäytynyt EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ulkopuolelle, saattaa Euroopassa alkaa kahden erillisen järjestelmän suurempi yhteistyö ja koordinointi.
Suomen ja Ruotsin liittyminen lisää Naton strategista syvyyttä sen koilliskulmalla. Norja alkoikin käyttää uutta sotilaskaluston siirtokäytävää Suomen Lapin kautta vain tunteja sen jälkeen, kun maan parlamentti oli hyväksynyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden. Itämerestä on tulossa lähes kokonaan Naton ympäröimä, mutta samaan aikaan Nato saa 1 340 kilometriä pääosin erämaista maarajaa Venäjän kanssa, jolloin Naton raja ulottuu Itämereltä Pohjoiselle jäämerelle saakka. Raportti suosittelee käsittelemään koko Pohjois-Eurooppaa yhtenä strategisena alueena, mukaan lukien Itämeri ja Pohjois-Atlantti, ja kehittämään sille kattavan turvallisuusstrategian Venäjän uhkaa vastaan.
Vaikka Venäjän tavanomaiset asevoimat ovat heikentyneet, ne eivät pysy heikkoina ikuisesti. Siksi raportti suosittelee Natoa varmistamaan, että sen tavanomaisen asevoiman pelote säilyy voimakkaana. Tämä koskee erityisesti Baltian, Pohjolan ja arktisia alueita, koska Venäjä todennäköisesti keskittää huomiotaan luoteissivustaansa. Näillä alueilla täytyy pelotetta vahvistaa kuitenkin sellaisilla tavoilla, jotka eivät provosoi Venäjää ylireagointiin.
Raportti suosittelee lisäämään puolustuskykyä hybridiuhkia vastaan, kuten hyökkäyksiä kriittistä infrastruktuuria vastaan, kyberhyökkäyksiä, maahanmuuttajien käyttöä aseena, disinformaatiokampanjoja sekä muita sabotaasin muotoja. Koska Venäjä todennäköisesti nojautuu yhä enemmän ydinaseisiin, raportti suosittelee valmistautumaan tehokkaasti ydinaseuhkaan tarkastelemalla uudelleen ydinaseiden roolia pelotteena ja eskalaation hallinnassa, valmistautumista taistelemaan laskeuma-alueilla sekä informaatiokentän hallintaa, jos Venäjä käyttää ydinasetta.
Koska Suomi ja Ruotsi ovat keskittyneet historiansa aikana voimakkaasti vain kansalliseen puolustukseen, raportti suosittelee lopuksi koko liittoumaan kohdistuvan solidaarisuuden edistämistä Suomessa ja Ruotsissa, jotta ne voisivat lisätä omalta osaltaan Naton koko itärajan ja myös etelärajan turvallisuutta.