Nato elää ranskalaisen huippututkijan Camille Grandin mukaan historiallista murrosvaihetta. Puolustusliitto on siirtymässä hyvin todennäköisesti eräänlaiseen 3.0-versioon, joka ei muistuta sen enempää kylmän sodan aikaista 1.0-versiota kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä 2.0-versiotakaan. Siirtymävaihe voisi tapahtua neljän vaihtoehtoisen skenaarion kautta, hän arvioi.
Ensimmäisessä skenaariossa eteneminen kohti eurooppalaisempaa liittoumaa tapahtuisi jäsentyneesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä Atlantin molemmin puolin.
– Tässä skenaariossa eurooppalaiset jatkavat puolustusmenojensa lisäämistä ja tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa rakentaakseen liittouman, joka on vähemmän riippuvainen USA:n konventionaalisista suorituskyvyistä Yhdysvaltojen sitoutumista ja laajennettua ydinpelotetta kyseenalaistamatta, arvovaltaisessa European Council on Foreign Relations -ajatushautomossa (ECFR) toimiva Grand totesi Washingtonissa pitämässään esitelmässä.
Ennen siirtymistään ECFR:ään Grand on työskennellyt muun muassa Naton puolustusinvestoinneista vastaavana apulaispääsihteerinä, Ranskan strategisen tutkimuksen säätiön johtajana sekä avaintehtävissä Ranskan ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä.
Ensimmäinen skenaario tarkoittaisi hänen mukaansa noin vuosikymmenen kestävää koordinoitua prosessia, jonka lopputuloksena Naton sisäinen taakanjako painottuisi vahvasti Eurooppaan. EU:n rooli olisi nykyistä tärkeämpi, mutta Yhdysvallat olisi edelleen sitoutunut Euroopan turvallisuuteen ja amerikkalaisjoukkojen läsnäolo maanosassa jatkuisi.
Toisessa skenaariossa siirtymä tapahtuisi kaoottisesti, peräkkäisten kriisien ja yksipuolisten päätösten sarjana. Yhdysvallat vetäisi joukkonsa Euroopasta ilman vakavia neuvotteluja ja menettäisi kiinnostuksensa euroatlanttiseen alueeseen. Tällainen kehityskulku voisi aiheutua esimerkiksi suuresta kriisistä Aasiassa.
Jos tämä skenaario toteutuisi, Venäjä saattaisi Grandin mukaan testata liittokunnan yhtenäisyyttä lisäämällä hybridihyökkäyksiä tai käynnistämällä rajoitetun sotilaallisen operaation Baltian maita vastaan.
Kolmas skenaario on radikaalimpi: Yhdysvallat hylkäisi Ukrainan, vetäisi joukkonsa Euroopasta, sulkisi tukikohtansa ja irrottautuisi Naton komentorakenteista.
– Tässä skenaariossa Eurooppa joutuisi astumaan alueelle, jota ei ole vuoden 1949 jälkeen koettu. Sen olisi järjestettävä puolustuksensa ilman Yhdysvaltoja ja tehtävä tuskallisia valintoja sotilaallisten panostusten laajuudesta ja prioriteeteista, paikattava kiireellisesti valmiuspuutteet ja sovittava yhteisen puolustuksen uusista ehdoista, jotka eivät enää perustuisi USA:n antamiin, parhaimmillaankin epävarmoihin takuisiin, Grand totesi.
Tässä tilanteessa jotkin Nato-maat saattaisivat etsiä vaihtoehtoisia turvatakuita kahden- tai monenvälisin järjestelyin tai jopa tavoittelemalla sopimusta Moskovan kanssa.
Neljännessä ja äärimmäisimmässä skenaariossa Yhdysvallat ja Eurooppa ajautuisivat suoralle törmäyskurssille kauppaan, teknologiaan, demokraattisiin arvoihin ja Venäjä-suhteeseen liittyvien sovittamattomien näkemyserojen takia. Tämä skenaario on Grandin mielestä erittäin epätodennäköinen, mutta ei enää mahdoton. Jos se realisoituisi, esimerkiksi Donald Trumpin puheet Grönlannista voisivat muuttua sotilaalliseksi painostukseksi ja ajaa Naton ennen kokemattomaan kriisiin.
