Ukrainan suunnitellun vastahyökkäyksen on näytettävä Venäjän presidentti Vladimir Putinille, ettei Venäjä hyödy hänen aloittamistaan hyökkäyssodasta, kommentoi historioitsija Lawrence Freedman Financial Timesille.
Kun Venäjä lähti sotaan vähän yli vuosi sitten, tavoitteli Putin Ukrainan täydellistä alistamista. Tämä tavoite kesti muutaman päivän ajan, mutta Putin ei vieläkään oletäysin luopunut siitä. Tällä hetkellä hän väittää olevansa avoin neuvotteluille, kunhan Ukraina hyväksyy Krimin sekä Itä- ja Etelä-Ukrainan alueiden laittoman liittämisen Venäjään.
Putinille päänvaivaa tuottaa kuitenkin se, että iso osa hänen vaatimistaan alueista ei ole Venäjän hallussa. Pian hyökkäyksen alkamisen jälkeen Venäjä hallitsi 27 prosenttia Ukrainan maa-alasta. Tänään, melkein 15 kuukautta hyökkäyksen alkamisen jälkeen, tuo luku on pudonnut 18 prosenttiin.
Venäjä ei ole myöskään onnistunut miehittämään kokonaan edes Donetskin ja Luhanskin alueita eli Donbasia. Sen sijaan venäläisjoukot ovat kärsineet valtavat tappiot verisessä Bahmutin taistelussa, eivätkä silti ole vallanneet koko kaupunkia. Muilla alueilla venäläiskomentajat pohtivat, tulisiko heidän yrittää edetä vai siirtyä puolustusasemiin.
Myös yritykset tuhota Ukrainan kriittinen infrastruktuuri lennokeilla ja ohjuksilla ovat tuottaneet Putinille pettymyksen. Venäjän hyökkäykset siviilikohteisiin ovat vahvistaneet, eivät heikentäneet Ukrainan taistelutahtoa, ja nyt Venäjän on siedettävä Ukrainan lennokki-iskuja maan omiin, kaukana rintamanlinjojen takana sijaitseviin polttoainevarastoihin.
Kaiken lisäksi lennokki-isku Kremliin, josta Venäjä on syyttänyt Ukrainaa ja Yhdysvaltoja, on saanut Venäjän johdon suorastaan hysteeriseen tilaan. Lohtua Venäjän johdolle ei tuo myöskään se, että Ukraina onnistui ampumaan alas 18 yhteensä 24 lennokista, jotka Venäjä ampui kostoksi Ukrainaan.
Ukraina ei ole kuitenkaan selvinnyt Venäjän hyökkäyksestä koettelemuksista helpolla. Tappiot ovat olleet raskaita ja paikoin on kysytty, olisiko Ukrainan ollut järkevämpää vetäytyä. Ukrainan kenraalit kuitenkin uskovat, että kulutustaistelu on kannattanut.
Lähiviikkoina on Ukrainan vuoro valmistautua hyökkäykseen. Venäläisiä komentoasemia, joukkokeskittymiä ja ammus- ja polttoainevarastoja on tuhottu. Uudet, länsimaissa koulutetut ja länsimaisilla aseilla varustetut prikaatit ovat lähes valmiita. Heidän tehtävänsä ei kuitenkaan ole helppo. Venäjä on linnoittanut tärkeimmät etenemisreitit, ja sillä on tietyillä alueilla myös ilmaherruus.
Mikäli Ukrainan vastahyökkäys epäonnistuu samalla tavalla kuin Venäjän hyökkäys Bahmutiin, on edessä pattitilanne. Sitä seuraavat ensi talvena energiapula ja uudet raskaat taistelut. Myös kansainvälinen yhteisö vaatisi kovaäänisemmin aselepoa ja rauhansopimusta.
Ukrainalle vastahyökkäyksen tavoite on selkeä. Tämä on maan paras tilaisuus läpimurrolle, ja tavoitteena on Krimin rajan saavuttaminen. Menestystä ei kuitenkaan mitata ainoastaan takaisin vallatuissa neliökilometreissä. Ukrainan on vastahyökkäyksellä vakuutettava Venäjän eliitti sodan hyödyttömyydestä ja siitä, että sen kyky hallita miehitettyjä alueita on hauras. Sota alkoi Kremlin päätöksellä, ja sillä se myös päättyy.