Ukrainan itäosien rintamalinja on pysynyt viime viikkoina suurin piirtein ennallaan rajuista taisteluista huolimatta.
Venäjän eteneminen on rajoittunut pienille alueille, joilla hyökkääjä on edennyt moninkertaisen tykistöylivoiman tukemana. Kontrasti on suuri verrattuna helmi–maaliskuussa nähtyyn nopeaan etenemiseen.
Tilanne on yllättänyt monet asiantuntijat, sillä Donetskin ja Luhanskin alueiden oli ajateltu sopivan mekanisoitujen joukkojen liikkuvaan sodankäyntiin. Myös sää on ollut suotuisampi alkukevään mutakelien jälkeen.
Lähialueella on käyty Euroopan sotahistorian suurimpia taisteluita, kuten Kurskin panssaritaistelu kesällä 1943. Center for a New American Security -ajatuspajan tutkija Christopher Dougherty huomauttaa, että vuosien 1941–1943 taisteluissa rintamalinja siirtyi satoja kilometrejä suhteellisen lyhyessä ajassa.
– Tämänhetkiset taistelut näyttävät enemmän ensimmäisen maailmansodan länsirintamalta, Mosulilta vuosina 2016–2017 tai Korean sodan loppuvaiheelta: korkeita tappioita ilman suurempia saavutuksia, Dougherty tviittaa.
Etenemisen hyytymistä on selitetty Venäjän ja Ukrainan asevoimien koolla ja koostumuksella. Esimerkiksi Stalingradissa vuosina 1942–1943 taistellut Saksan 6. armeija vastasi kooltaan kaikkia Ukrainaan hyökänneitä Venäjän joukkoja, vaikka kyseessä oli vain yksi Wehrmachtin itärintamalla toimineista armeijoista.
– Molemmilla osapuolilla oli valtava määrä panssaroituja ajoneuvoja ja jalkaväkeä, joilla suuria alueita pystyttiin pitämään hallussa sivustat ja huoltoyhteydet turvaten. Näin suuret joukot pystyivät kärsimään hirvittäviä tappioita, mutta silti jatkamaan etenemistään, Christopher Dougherty toteaa.
Venäjällä ei ole käytössään riittävästi joukkoja tai kalustoa liikkuvan sodankäynnin ylläpitoon. Ukrainan asevoimat on sen sijaan suunniteltu pääasiassa aluepuolustukseen.
Länsimaiden tiedustelutuki ja lennokit antavat puolustajille erinomaisen tilannekuvan Venäjän liikkeistä, mikä vaikeuttaa esimerkiksi joenylityksiä.
– Yllätys ja liikkuminen vaativat ylivoimaa määrässä tai tulivoimassa, tai molempia. Mutta kummallakaan puolella ei ole tarpeeksi joukkoja läpimurron luomiseksi ja hyöyntämiseksi. Sen sijaan olemme nähneet keskitettyä tykistötulta ilman suurempia liikkeitä, Douherty jatkaa.
These factors mean we likely won't see major breakthroughs on either side. Terrain may change hands–the Severodonetsk salient worries me–but neither side has the mass to exploit minor gains. The war now likely becomes a test of endurance. 11/11
— Christopher M. Dougherty (@C_M_Dougherty) June 7, 2022
