Suomen droonitorjunnan tehokkuutta on syytä pohtia, mutta sitä ei kannata tässä vaiheessa kyseenalaistaa liikaa, arvioi Black Bird Groupin sota-analyytikko Emil Kastehelmi.
Suomeen on viime aikoina harhautunut kolme ukrainalaista droonia, kun Ukraina on toteuttanut laajoja droonihyökkäyksiä Suomen lähialueella muun muassa Venäjän energiainfrastruktuuriin. Näiden yhteydessä on käytetty jopa 2 500 droonia.
Julkisuudessa on pohdittu, onko Suomen droonitorjunnassa aukkoja Suomen alueelle pudonneiden droonien vuoksi ja miten tällainen estetään jatkossa.
– Tässä täytyy tehdä ero sen välille, mikä on rauhan ja mikä sodan aikana tapahtuvaa toimintaa. Jos Suomi mobilisoisi kriisitilanteessa joukkoja, niin siinä tapauksessa olisi paljon enemmän ilmatorjuntavoimaa seurannan, valvonnan ja torjunnan suorittamiseksi. Kun nyt puhutaan normaaliolojen toiminnasta, niin hävittäjät hoitavat pääasiallisesti tällaiset tapaukset, Kastehelmi sanoo Verkkouutisille.
Suomen ilmapuolustus kattaa noin 1 300 kilometriä maarajaa sekä laajat merialueet. Puolustusvoimien mukaan ilmatorjuntajärjestelmiä voidaan siirtää, mutta niitä ei voida sijoittaa jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Hävittäjä tunnisti yhden droonin. Mahdollisten sivullisten vahinkojen välttämiseksi tulta ei käytetty.
– Tässä julkisessa keskustelussa on ehkä paikoin vedetty viivoja liian suoriksi. Eli kun näissä kyseisissä tilanteissa ei saatu tietynlaista odotettua lopputulosta, niin se tarkoittaisi tämän tulkinnan mukaan sitä, että droonitorjunnassa on joitakin huomattavan oleellisia aukkoja, Kastehelmi toteaa.
Näin asia ei kuitenkaan ole. Hänen mukaansa viranomaisten on silti kehitettävä toimintaansa.
– Sieltä on ihan selkeästi viestitty, että on tehty monenlaisia toimenpiteitä nimenomaan sitä varten, että näistä tilanteista ollaan paremmin kartalla, mikäli se tapahtuu uudestaan.
– Jos puhutaan sodan ajan droonitorjunnasta, niin Suomi on tehnyt viime aikoina investointeja ja tekee niitä myös tulevaisuudessa. Se on oikeasti hyvä kysymys, että miten saadaan torjuttua päivässä mahdollisesti satojakin venäläisiä pitkän kantama iskulennokkeja sekä erilaisia lyhyen- ja keskikantaman kiinteäsiipisiä tai moniroottorisia drooneja.
Kastehelmi muistuttaa, että myös droonisodan edelläkävijöillä Ukrainalla ja Venäjällä on vaikeuksia kattavan droonitorjunnan luomisessa.
– Sataprosenttista torjuntaa on hirvittävän vaikeaa tai käytännössä mahdotonta järjestää.