Helsingissä viime isänpäivänä tapahtunut vesikatastrofi voi olla pian taas edessä joko pääkaupungissa tai jossakin muualla, uutisoi Taloussanomat. Marraskuisten putkirikkojen taustalla piilivät ikääntyneet vesijohdot, jotka eivät viranomaisten mukaan kestäneet verkoston paineiskua.
Suomen putkiverkoissa on korjausvelkaa satojen miljoonien, ellei jopa miljardien eurojen edestä. Suomessa on käytössä jopa satavuotiaita putkia. Monien vesilaitosten keräämät vesimaksut ovatkin jo monin paikoin nousseet selvästi, ja syy korotuksiin liittyy usein tiensä päähän tulleiden vesijohto- ja viemäriverkostojen investointipaineeseen.
Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) on velkaantunut viime vuosina samalla, kun se on nostanut vesihuollon maksuja jopa 10 prosenttia. HSY:n vesihuollon toimialajohtaja Mari Heinonen sanoo, etteivät vesimaksujen korotukset riitä tilanteen tasapainottamiseksi.
– Kymmenen prosentin korotuksella velkaannumme edelleen, myös tulevina vuosina, Heinonen sanoo.
– Seuraavan kymmenen vuoden investointiohjelman arvo on 1,75 miljardia euroa. Tämä tekee keskimäärin 170-180 miljoonaa euroa vuodessa, Heinonen jatkaa.
Tahti ei kuitenkaan riitä kattamaan kasvavaa korjausvelkaa.
– Tällä tilanne pystytään pitämään hallinnassa, mutta korjausvelka kasvaa. Suurimmat kustannuserät tulevat verkoston saneerauksesta, jonne pyritään suuntaamaan investointipanosta saneerausvelan kasvua hillitsemään.
Vesilaitosyhdistyksen teettämän selvityksen arvion mukaan Suomen vesihuollossa on investointitarvetta 777 miljoonan euron edestä vuosittain vuoteen 2040 saakka. Maksujen nostopaine ei siis rajoitu ainoastaan isoihin kaupunkeihin.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston julkaiseman selvityksen mukaan yli puolet vesihuoltolaitoksista kertoi nostaneensa maksujaan kuluneiden kolmen vuoden aikana. Tulevista hinnankorotuspaineista kertoi puolestaan 303 laitosta, kun vastaajia oli 535. Yleensä viimevuosien aikana tehdyt korotukset ovat jääneet alle 15 prosenttiin, mutta joissain laitoksissa maksuja on korotettu jopa 30 prosenttia.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtavan ekonomistin Antti Saastamoisen mukaan tällaiset korotukset ylittävät kohtuulliseksi katsotun rajan.
– Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan 15 prosentin korotus on tällaisissa välttämättömyyspalveluissa kohtuullisen raja, vaikka sitä ei lainsäädännön tai asetusten tasolla olekaan määritelty, Saastamoinen sanoo.
Paikallispoliitikoille saneerauksiin liittyvät maksujen korotukset voivat puolestaan aiheuttaa poliittista päänvaivaa.
– Kuntapäättäjät voivat verrata omia taksojaan naapurikuntiin, ja jos ne siellä ovat alemmat, ei niitä mielellään nosteta, sanoo Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Riku Vahala.
Vahalan mukaan korotuspaineet voivat olla pienissä kunnissa suurempia kuin kaupungeissa.
– Meillä on suuria kaupunkeja, joissa on tiiviit vesihuoltoverkostot ja paljon maksavia asukkaita. Siellä taloudenpito on helpompaa, kun maksajia on enemmän putkikilometriä kohden, Vahala sanoo.
– Pienessä kunnassa maksavia asiakkaita putkikilometriä kohden on vähemmän ja tilanne on hankalampi. Näissä pitäisi siis olla korkeammat taksat, mutta näin ei aina ole, vaan taksojen nostamista on varottu, Vahala toteaa.