Ensi vuodelta on vihdoin lupa odottaa vahvempaa talouden ja työllisyyden kasvua, toteaa kolumnissaan työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.
– Viime vuonna tähän samaan aikaan ennakoitiin jo, että työllisyys lähtee vähän kerrassaan kasvuun ja työttömyys vähenee. Odotukset olivat korkealla, mutta realistiset. Optimismi perustui Suomen omiin lähtökohtiin. Suurimmat riskit liittyivät sodan kehityskulkuun sekä geo- ja kauppapolitiikkaan – maamme ulkopuolelta nouseviin haasteisiin, Pylkkänen kirjoittaa.
– Joudumme nyt toistamaan saman odotuksen ensi vuodelle talouden ja työmarkkinoiden elpymiselle. Kulunut vuosi tuotti odotuksille pettymyksen, mutta syyt eivät ole oman kansantaloutemme kasvuedellytyksissä yksistään, hän jatkaa.
Pylkkäsen mukaan edellytykset talouskasvulle ovat kohdillaan.
– Inflaatio hidastui merkittävästi ja Euroopan keskuspankki laski useaan otteeseen ohjauskorkoa, joka on asettunut alle puoleen vuoden takaisesta tasosta, eli kahteen prosenttiin. Kotitalouksien reaalinen ostovoima toipuu, sillä keskimääräinen ansiotason nousu on ylittänyt yleisen hintatason nousun. Asuntomarkkinoilla havaitaan vilkastumista, vaikka kuluttajat ovat edelleen varovaisia ja säästössä on varoja enemmän kuin aikaisemmin, Pylkkänen listaa myönteisiä merkkejä.
Hän kertoo myös, että yritysten tuotanto-odotukset ovat kohentuneet jonkin verran. Myös luottamus on vahvistunut trendinomaisesti kuluvana vuonna, vaikka toimialojen välillä onkin merkittävää vaihtelua.
Talouden käänne näkyy aikanaan myös työmarkkinoilla.
– Myönteisiä merkkejä on jo havaittavissa. Työvoiman kysyntä elpyy sitä mukaa, kun tuotanto kasvaa. Työvoiman tarjonta ei aiheuta vähään aikaan pullonkaulaa kasvulle. Tarjolla olevan työvoiman määrä on kasvanut viime vuosina, eikä suinkaan vain irtisanomisten vuoksi, vaan työurien pitenemisen ja maahanmuuton vuoksi, Pylkkänen kirjoittaa.
Kriisit kuitenkin heijastuvat Suomeen.
– Maailmantaloutta ja -kauppaa ovat ravistelleet USA:n asettamat tullit. Onneksi tässä ennusteet ainakin osin menivät pieleen, sillä vaikutusta Euroopan talouteen yliarvioitiin. Ensinnäkin tullitasot olivat lopulta neuvottelujen jälkeen efektiivisesti pienemmät kuin aluksi pelättiin. Toiseksi suurten yritysten sopeutumiskyky uuteen tariffiympäristöön olikin huomattavasti ketterämpää kuin etukäteisarviot ennustivat. Siltikin korotetut tullitariffit heikentävät Suomen tavaravientiä suoraan ja välillisesti, Pylkkänen kirjoittaa.
– USA:n jäänmurtajatilaukset kompensoivat heikennyksiä ja elvyttävät kauppasuhteita, hän kuitenkin toteaa.
Toinen suuri hidaste Suomen talouskasvulle on Pylkkäsen mukaan Ukrainassa käytävä sota, jonka seurauksena Venäjään on kohdistettu talouspakotteita ja matkustusrajoituksia.
– Vaikka itänaapurimme taloudellinen merkitys on ollut viime vuosina pienenemään päin, ovat venäläiset turistit olleet Itä-Suomessa tärkeä tulolähde, joka on lopahtanut.
Pylkkänen kertoo, että EU-maiden puolustuskyvyn vahvistaminen ja mittavat infrastruktuuri-investoinnit hyödyttävät Suomen vientiä laajasti.
– Suomalaisten yritysten vahvuusalueet ovat juuri turvallisuus- ja puolustusteollisuus, energia- ja ilmastoteknologiat, dataintensiiviset alat sekä tieto- ja viestintäteknologiat. Näihin teollisuudenaloihin sisältyy paljon myös palveluvientiä.
