Mikäli haluaa viettää aurinkovarman kesäloman Suomessa, kannattaa suunnata ulkosaaristoon, jossa auringonpaistetunteja kertyy kesäisin suunnilleen yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kuin monissa Välimeren lomakohteissa.
Foreca kertoo blogissaan säätilastojen pohjalta, että että esimerkiksi Utön saarella paistoi 1991–2020 keskimäärin kesä–elokuussa 913 tuntia.
Mantereella sijaitsevista havaintoasemista eniten auringonpaistetunteja kertyi Helsingin Kumpulassa, 834 tuntia.
Espanjan Barcelonassa auringonpaistetunteja kertyy kesä–elokuussa keskimäärin 854, Italian Roomassa 957 ja Ranskan Nizzassa 982. Monissa Keski-Euroopan kohteissa aurinko paistaa kesäkuukausina jopa selvästi vähemmän kuin monilla havaintoasemilla Suomessa. Esimerkiksi Saksan Berliinissä tilastolukema on kesä–elokuun ajalta 689 tuntia ja Tšekissä Prahassa 657 tuntia.
Kesäkuukausien runsas auringonpaiste Suomen rantakaistaleella ei yksinomaan selity pitkällä valoisalla ajalla, sillä vastaavilla leveysasteilla esimerkiksi Norjan rannikolla aurinko paistaa selvästi vähemmän. Auringonpaistetuntien määrää kasvattaa Itämeren rannikolla kesäisin syntyvä merituuli, joka tosin pitää rannikon useimmiten myös sisämaata viileämpänä.
Vuosien 1991–2020 ilmastotilastot paljastavat, että kesäkuukausina vuorokauden keskilämpötila on korkein Etelä-Suomen rannikkokaupungeissa, kuten Helsingissä, Vantaalla ja Porvoossa. Myös Kouvolassa ja Heinolassa kesäkuukaudet ovat lämpöisiä.
Pisimmän korren vetää Helsinki–Vantaan havaintoasema, missä kesä–elokuun keskilämpötila oli havaintojakson 1991–2020 aikana 16,7 astetta.
Hellepäiviä kertyy tilastojen mukaan eniten Etelä-Suomen sisämaassa. Touko–elokuussa helteisimmät havaintoasemat sijaitsivat Heinolassa ja Lahdessa, missä yli 25 asteen lämpötiloja oli keskimäärin 20 kappaletta.
Tilastollisesti elokuu on maan etelä- ja keskiosassa kesäkuuta helteisempi kuukausi, mutta pohjoisessa tilanne on paikoitellen päinvastainen eli hellepäiviä on kesäkuussa enemmän.
