Diktaattori Bashar al-Assadin luovuttua vallasta Syyrian uusi hallinto on nopeasti etenemässä kohti kansainvälistä tunnustusta. Padotakseen Venäjälle paenneen Assadin liittolaisten vaikutusvaltaa Syyriassa muun muassa Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat venäläistutkija Nikita Smaginin mukaan kumonneet suurimman osan maalle aiemmin asettamistaan pakotteista.
– Suhteiden normalisoituminen länteen saattaa kumota viimeisetkin argumentit, jotka puoltaisivat Syyrian uuden johtajan Ahmad al-Sharaan ja tämän lähipiirin yhteistyötä Moskovan kanssa, Venäjän kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksella (RIAC) työskentelevä Smagin toteaa tässä analyysissaan.
Viimeaikaiset tapahtumat venäläisjoukkojen käytössä olleissa tukikohdissa viittaavat hänen mukaansa siihen, että Venäjää ollaan jo vähitellen työntämässä ulos maasta. Tämä on huono uutinen Kremlille, joka heti pitkään tukemansa Assadin paettua Venäjälle käänsi kelkkansa ja pyrki luomaan suhteita Syyrian uusiin vallanpitäjiin.
– Kremlin intressissä olisi säilyttää Hmeimimin lentotukikohta ja Tartusin laivastotukikohta, sillä niillä on keskeinen asema Venäjän logistiikkayhteyksissä Lähi-itään ja Afrikkaan. Venäjälle läsnäolo Syyriassa olisi tärkeää myös mahdollisten Yhdysvaltojen kanssa käytävien neuvottelujen kannalta, vipuvoimana suhteessa Turkkiin ja Israeliin – puhumattakaan Venäjän yleisestä arvovallasta Lähi-idässä, Smagin sanoo.
Pian valtaannousunsa jälkeen Syyrian uusi hallinto teki kuitenkin selväksi, että sillä oli asioita hampaankolossa Moskovaa kohtaan, kehotti Venäjää ”ottamaan oppia menneistä virheistään” ja vihjasi mahdollisista korvausvaatimuksista.
Kun al-Sharaan hallinto on onnistunut vakauttamaan kansainvälisen asemansa, Venäjän potentiaalinen arvo Syyrialle on entisestään vähentynyt. Syyrian tärkeimpiä tukijoita ovat Smaginin mukaan nyt Persianlahden maat ja Turkki, kun taas Venäjä lopetti elintarviketoimituksensa maahan välittömästi al-Assadin kaatumisen jälkeen.
Syyrialle asetettujen läntisten pakotteiden poistaminen on tehnyt vähäisestäkin yhteistyöstä Venäjän kanssa yhä ongelmallisempaa, koska Vladimir Putinin johtama maa on itse edelleen tiukkojen pakotteiden kohteena.
– Syyria joutuu käytännössä valitsemaan, tekeekö se yhteistyötä Moskovan vai länsimaiden kanssa, ja on varsin selvää, että Venäjä ei pysty kilpailemaan länsimaiden kanssa jälleenrakentajana ja investointien lähteenä, Smagin toteaa.
On hänen mukaansa selvää, että uuden hallinnon ydinryhmän muodostavien al-Assadia vastaan taistelleiden militanttien suhtautuminen Moskovan on muutenkin kaikkea muuta kuin lämmin.
– Venäläiskoneet pommittivat militantteja vuosien ajan, ja vuonna 2015 juuri Venäjän väliintulo antoi al-Assadin hallinnolle vielä kymmenen vuotta lisäaikaa. Suurin osa Syyrian johdosta olisi enemmän kuin mielissään, jos Venäjän läsnäolo maassa päättyisi. Kyse on vain siitä, kuinka nopeasti se voidaan pakottaa lähtemään ja mitä se maksaa.
