– Keskustelu pyörii korkeakouluissa, vaikka työmarkkinoilla suurimmat vaikeudet kasaantuvat nuorille, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa, sanoo Etlan eli Elinkeinoelämän keskusliiton tutkimusjohtaja Antti Kauhanen Verkkouutisille.
Tilastokeskuksen mukaan ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien 25–29-vuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosina. Kauhasen mukaan lähes viidenneksellä samanikäisistä miehistä ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa.
Juuri tähän ryhmään nuorten syrjäytymisongelma pitkälti tiivistyy. Sen hintalappu on miljardiluokkaa.
Tilastokeskuksen mukaan Suomeen syntyi vuonna 2024 yhteensä 45 832 lasta. Poikia heistä oli noin 23 500. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan viime vuosina noin yhdeksän prosenttia 15–29-vuotiaista oli työn ja koulutuksen ulkopuolella. Ryhmää käytetään usein syrjäytymisriskin mittarina.
Kauhasen mukaan syrjäytymisriski kasaantuu erityisesti niille nuorille, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Nuorilla miehillä tämä on yleisempää kuin naisilla.
Kelan käyttämän arvion mukaan yhden syrjäytyneen nuoren kustannus yhteiskunnalle on noin 1,2 miljoonaa euroa. Jos yhdeksän prosenttia ikäluokasta jäisi pysyvästi työn ja koulutuksen ulkopuolelle, kyse olisi noin 2 100 nuoresta.
Yhden vuosittaisen ikäluokan kohdalla puhutaan 2,1–2,5 miljardin euron elinkaarikustannusta yhteiskunnalle, jos he syrjäytyvät pysyvästi. Laskelma on suuntaa-antava eikä tarkoita, että kaikki työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret syrjäytyisivät pysyvästi.
Laskelma kuvaa ongelman mittaluokkaa. Kauhasen mukaan nuorten miesten syrjäytyminen ei ole tarpeeksi esillä.
– Aiheesta puhutaan Suomessa liian vähän. Se on aikamoista hukkaa. Ongelmat tiivistyvät pitkälti niihin henkilöihin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta, Kauhanen sanoo.
Kauhasen mukaan yksi syrjäytymisriskin tärkeimmistä selittäjistä on jääminen ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.
– On merkittävä kansallinen häpeä, että näin suuri osa ikäluokasta jää edelleen perusasteen varaan.
Työelämän murros alkoi jo 1990-luvulla
Tilastokeskuksen datan perusteella työpaikat eivät kadonneet Suomesta, mutta ne siirtyivät yhä enemmän koulutetuille työntekijöille. Vuosien 1989 ja 2011 välillä ilman perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työllisten määrä väheni noin 60 prosentilla.
– Työmarkkinoilla mahdollisuudet kapenevat jatkuvasti, jos henkilöllä on vain perusasteen koulutus, Etlan Kauhanen sanoo.
Työllisten kokonaismäärä palautui laman jälkeen lähes entiselle tasolle, mutta työpaikkojen rakenne muuttui. Kasvu kohdistui ennen kaikkea toisen asteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin.
Kauhasen mukaan julkinen keskustelu keskittyy usein korkeakoulutukseen, vaikka suurimmat vaikeudet kasaantuvat nuorille, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Kyse on unohdetusta koulutusongelmasta.
– Aina kun puhutaan koulutusasteen nostamisesta, keskustelu menee korkeakoulujen aloituspaikkoihin, Kauhanen sanoo.
25–29-vuotiaiden ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrä on kasvanut viime vuosina, vaikka keskustelu keskittyy korkeakoulutettujen määrän lisäämiseen.
Mitä nuorille miehille tapahtuu tulevaisuudessa?
Suomalaiset pelkäävät, että tekoäly vie heidän työpaikkansa. Kauhanen ei näe sitä keskeisenä ongelmana matalasti koulutettujen nuorten miesten työllistymiselle.
– Tämän hetken generatiivinen tekoäly vaikuttaa ennen kaikkea asiantuntija- ja erityisasiantuntija-ammatteihin. Niissä ammateissa, joihin perusasteen varassa olevat tyypillisesti työllistyvät, vaikutukset ovat selvästi vähäisempiä.
Työelämän muutos ei Kauhasen mukaan kuitenkaan hidastu. Tutkinnon merkitys näyttää korostuvan entisestään.
– Suomessa puhutaan aivan liian vähän perusasteen varaan jäävistä.
Tilastojen perusteella juuri heidän asemansa työmarkkinoilla on heikentynyt eniten viimeisten vuosikymmenten aikana, eikä kehitys näytä Kauhasen mukaan merkkejä kääntymisestä.
Kauhanen korostaa toisen asteen tutkintojen merkitystä nuorten miesten työllistymisessä. Samalla hän muistuttaa, ettei kyse ole pelkästään koulutuksesta. Syrjäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveysongelmia, joihin pitäisi päästä käsiksi nykyistä aiemmin.
– Meillä on vähän huono ymmärrys siitä, mitkä politiikkatoimet voisivat oikeasti olla vaikuttavia.
Työmarkkinoiden näkökulmasta Suomen vaikein koulutusongelma ei välttämättä ole korkeakoulutettujen määrä, vaan se, kuinka moni jää kokonaan ilman toisen asteen tutkintoa.