Venäjän presidentti Vladimir Putinin aloittaman Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan jatkuessa jo yhdettätoista kuukautta moni venäläinen yrittää politiikan tutkija Maria Snegovajan mukaan edelleen kuumeisesti ymmärtää, mikä Venäjän kansakuntaa vaivaa – miksi maan demokratisointi ja nykyaikaistaminen ovat jälleen kerran epäonnistuneet.
– Olisi ihme, jos tilanne olisi päinvastainen, George Washington -yliopiston vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa työskentelevä venäläistutkija toteaa Facebook-päivityksessään.
– Venäjä näyttää olevan maa, jonka väestö on säilyttänyt suurelta osin pientalonpoikaiset asenteet ja jopa kokemuksen maaorjuudesta, joka valitettavasti neuvostoaikana toistui, hän sanoo.
Tämän painolastin vaikutusten ymmärtämiseksi hän viittaa amerikkalaistutkija Edward Banfieldin vuonna 1958 julkaistuun teokseen The Moral Basis of a Backward Society.
Siinä Banfield selittää, kuinka luottamuksen vähäisyys, moraalisääntöjen ulottuminen vain omiin sukulaisiin ja haluttomuus puolustaa ydinperheen ulkopuolisten ryhmien etuja estävät taloudellista ja poliittista kehitystä.
– Vaikka venäläiset asuvat enimmäkseen kaupungeissa, Neuvostoliiton kaupungistuminen ei ilmeisesti käynnistänyt samanlaisia modernisaatioprosesseja kuin länsimaissa. Ei ollut itsenäisten omistajien luokkaa, pahamaineisena pidettyä porvaristoa. Venäjän tapauksessa vankileirikokemukset ja rikollisen kulttuurin leviäminen koko maahan vaikuttivat nekin osaltaan.
”Ei mikään mysteeri”
Edellä kuvatut venäläisen yhteiskunnan taustatekijät ja maan imperialistinen perintö estivät Snegovajan mukaan 1980-luvun lopulla sellaisen kansallisen vapautusliikkeen syntymisen, jollaisia nähtiin muissa silloisen itäblokin maissa.
Lisäksi neuvostoaikainen nomenklatuura – etuoikeutettujen joukko – säilytti Venäjällä pitkälti asemansa myös Neuvostoliiton romahdettua. Maan orastava demokratisoitumiskehitys alkoikin hänen mukaansa heikentyä jo Boris Jeltsinin – nomenklatuuran puhdasverisen edustajan – presidenttikauden viimeisinä vuosina.
– Venäjän demokratisoitumisen epäonnistuminen ei siis ole mikään mysteeri. Pikemminkin on yllättävää, että tällaisessa yhteiskunnan ja eliitin asetelmassa modernisaatio ja demokratisoituminen oli ylipäätään mahdollista, Snegovaja sanoo.
Vasta 2010-luvulle tultaessa lisääntynyt taloudellinen vauraus ja siihen liittyvät modernisaatioprosessit alkoivat hänen mukaansa luoda ohutta, viranomaisista riippumatonta keskiluokkaa, joka alkoi vaatia poliittisia ja kansalaisvapauksia.
Aiemmin keskiluokka oli muodostunut miltei yksinomaan valtionyhtiöiden ja turvallisuuskoneiston palveluksessa työskennelleistä henkilöistä.
Uusi keskiluokka on Snegovajan mukaan edelleen pieni ja käytännössä voimaton suhteessa valtaeliittiin, joka väittää edustavansa ”kansan syviä rivejä”.
– Moskovassa tämän ryhmän osuus oli sodan alkuun mennessä korkeintaan 20 prosenttia väestöstä, muissa miljoonakaupungeissa paljon pienempi. Lisäksi Kreml on vuodesta 2012 lähtien johdonmukaisesti harjoittanut politiikkaa, joka tähtää tämän jo ennestään pienen ryhmän tuhoamiseen. Useimmat sen jäsenistä lähtevät maasta tai piiloutuvat. Venäjän demokratisoituminen on siksi hyvin epätodennäköistä, vaikka johto vaihtuisi, Snegovaja toteaa.