Suomi sijoittui viidenneksi Economist Impactin kansainvälisessä Obesity Response Index -vertailussa, joka arvioi 20 eri maan toimia lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa.
Hyvästä sijoituksesta huolimatta lihavuutta voitaisiin hoitaa tehokkaammin, arvioi lihavuutta hoitava sisätautien erikoislääkäri Jarmo Kaukua.
Lääkeyhtiö Lillyn sponsoroima vertailu perustuu 30 indikaattoriin, jotka mittaavat muun muassa kansallista lihavuuspolitiikkaa, hoidon saatavuutta, terveellisen ravinnon saavutettavuutta sekä mahdollisuuksia liikuntaan.
Vertailussa Suomi sijoittui viidenneksi ja sai erityisen hyvät arviot lihavuuden kliinisestä hoidosta sekä ravitsemuspolitiikasta. Raportissa nostettiin esiin muun muassa lihavuuden tunnistaminen krooniseksi sairaudeksi, ajantasaiset hoitosuositukset sekä vahva kouluruokailujärjestelmä.
Jarmo Kaukuan mukaan hyvä sijoitus kertoo siitä, että Suomessa ymmärretään aiempaa paremmin lihavuuden merkitys sairautena. Käytännössä moni potilas jää kuitenkin edelleen vaikuttavan hoidon ulkopuolelle.
– Lihavuutta pystytään nykyään hoitamaan selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Silti on edelleen paljon ihmisiä, jotka hyötyisivät hoidosta, mutta eivät ole sen piirissä. Olemassa olevia keinoja ei hyödynnetä vielä riittävän tehokkaasti, Kaukua sanoo tiedotteessa.
Ammattilaisten osaaminen
Viime vuosina käyttöön tulleet uudet lääkehoidot ovat muuttaneet lihavuuden hoitoa merkittävästi. Perinteisesti on ajateltu, että 5–10 prosentin painonpudotus riittää, vaikka moni hyötyisi yksilöllisemmästä tavoitteesta.
– Nykyisin meillä on työkaluja, joilla isompikin pudotus onnistuu. Riittävällä painonpudotuksella voidaan parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua tässä ja nyt, ja samalla vähennetään lihavuuteen liittyvien sairauksien riskiä myöhemmin elämässä, Jarmo Kaukua toteaa.
Yksilöllinen ja onnistunut hoito vaatii lääkäriltä osaamista ja seurantaa. Kaukuan mukaan lihavuuden hoito on Suomessa ollut pitkään riippuvaista yksittäisten lääkäreiden ja hoitajien kiinnostuksesta aiheeseen.
– Kaiken lihavuuden hoidon perusta on tietysti elämäntapaohjauksessa, jota voidaan tukea nykyaikaisella lääkehoidolla. Potilaalle pitää löytää oikea lääkeaine, annos ja tukea häntä mahdollisten haittavaikutusten hallinnassa. Silloin saavutetaan parhaat terveyshyödyt ja vaikutukset elämänlaatuun.
”Ei voi jäädä erikoissairaanhoidon vastuulle”
Economist Impactin raportissa yhdeksi Suomen kehityskohteeksi nostettiin kansallisen lihavuusstrategian puute. Myös liikunnan edistämisessä nähtiin parannettavaa.
Jarmo Kaukuan mukaan seuraava askel Suomessa on siirtää lihavuuden hoito vahvemmin osaksi arjen terveydenhuoltoa.
– Näin yleisen sairauden hoito ei voi perustua vain erikoissairaanhoitoon. Tarvitsemme osaamista ja yhtenäisiä toimintamalleja koko perusterveydenhuoltoon, jotta ihmiset pääsevät hoitoon riittävän varhain ja yhdenvertaisesti.
Lihavuus on krooninen sairaus, joka lisää muun muassa tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä useiden muiden sairauksien riskiä. Samalla se heikentää monien potilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua jo ennen vakavien liitännäissairauksien puhkeamista.
Suomessa aikuisista 60 prosenttia on ylipainoisia (BMI>=25) ja 24 prosenttia lihavia (BMI>= 30). Euroopan mittakaavassa Suomi on lihavuuden yleisyydessä kärkipäässä.