Suomen kieltenopettajien liittoon (Sukol) kuuluvan Oman äidinkielen opettajat ry:n puheenjohtaja Larissa Aksinovits ihmettelee kannanotossaan, että Suomessa voi rekisteröidä vain yhden äidinkielen väestörekisteriin, vaikka Suomessa on perheitä ja lapsia, jotka käyttävät päivittäin useampaa kuin yhtä kieltä.
Aksinovits vertaa Viroon, jossa on mahdollista kirjata väestörekisteriin kaksi äidinkieltä ja etniyyttä. Sen avulla on myös saatu tietoa siitä, kuinka monia sukukansojen edustajia Virossa asuu. Esimerkiksi Virossa on 20 suomalais-ugrilaisen sukukansan edustajaa ja käytössä on 17 suomalais-ugrilaista kieltä.
– Uudistuksen myötä Viro on saanut paremman kuvan maan omasta väestöstä, muun muassa pienten suomalais–ugrilaisten kielten ja murteiden puhujista. Tieto auttaa viranomaisia suunnittelemaan koulutus- ja kulttuuriohjelmia ja tukemaan kielitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä, kirjoittaa Aksinovits.
Suomen väestön todellinen monikielinen koostumus ei ole tiedossa
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2024 lopulla Suomen väestöstä vieraskielisiä oli 10,8 prosenttia.
– Meillä ei ole tietoa siitä, montako karjala–suomi- tai inkeri–suomi-kaksikielisyysparin puhujaa meillä asuu. Tieto olisi varmasti olennainen esimerkiksi karjalan kielen elvytysohjelman suunnittelijoille. Monet saamenkieliset ilmoittavat väestötietojärjestelmään äidinkielekseen suomen, minkä vuoksi saamen kieltä puhuvien todellista määrää ei tunneta. Todennäköisesti sama ilmiö koskee muitakin Suomessa puhuttuja kieliä. Vähemmistökielen tukeminen on vaikeaa, jos sen puhujamääristä ei ole luotettavaa tietoa.
Kannanoton mukaan ”useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinti mahdollistaisi parempien monikielisten palvelujen suunnittelun esimerkiksi terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa ja koulutuksessa”. Samaten se antaisi paremman kuvan siitä, mitä kieliä Suomessa puhutaan.
– Väestörekisteriin rekisteröity äidinkieli usein vaikuttaa suoraan siihen, mihin lapsi sijoitetaan peruskoulussa: suomi äidinkielenä (S1) vai suomi toisena kielenä (S2) -ryhmään. Näin ei pitäisi olla, sillä perusteet kieliryhmän valinnalle ovat huoltajan päätös ja opettajan suorittama lapsen kielitaidon arviointi. Valitettavasti on silti tapauksia, joissa Suomessa syntynyt, suomenkielistä päiväkotia käynyt ja suomea toisena äidinkielenään puhuva lapsi on sijoitettu S2-ryhmään, koska väestörekisterin mukaan äidinkieli on muu kuin suomi tai sukunimi viittaa muunkielisyytee
Aksinovitsin mukaan joillain paikkakunnilla, esimerkiksi Hyvinkäällä ja Järvenpäässä, vaaditaan oman äidinkielien opetukseen pääsemiseksi perheeltä äidinkielen muuttamista väestörekisterissä suomesta tai muuhun kieleen.
– Tämä on Opetushallituksen suositusten vastaista: suositusten mukaan oman äidinkielen opetukseen voivat osallistua monikielisten perheiden lasten lisäksi myös adoptiolapset ja ylläpitokielen puhujat eli ulkomailla asuneet ja siellä kielen omaksuneet suomalaisten perheiden lapset. Lisäksi käytäntö vähentää suomen tai ruotsin äidinkielekseen ilmoittaneiden määrää ja tekee väestörekisterin tiedoista epäluotettavampia.
Kansalaisuus, etnisyys ja äidinkieli eroavat toisistaan
Kannanotto vetoaa oikeusministeriön vuonna 2020 tekemään selvitykseen, jonka mukaan usean kielen merkitseminen väestötietojärjestelmään antaisi monipuolisemman kuvan henkilön kielellisestä identiteetistä, hänen puhumistaan kielistä ja kieliyhteisöihin kuulumisesta sekä Suomen todellisesta kielivarannosta.
– Äidinkielitietojen kerääminen ja tallentaminen väestörekisteriin ei ole maailmanlaajuisesti kovin yleistä. Esimerkiksi Ruotsissa väestötietojärjestelmään ei tallenneta tietoa äidinkielestä. Suomessa sen sijaan äidinkielen rekisteröimisellä on pitkät perinteet, sillä maa on virallisesti kaksikielinen. Nykyisessä yhä monikielisemmässä yhteiskunnassa väestötietojärjestelmää olisi kuitenkin tarpeen kehittää siten, että siihen voisi merkitä useamman kuin yhden äidinkielen.
Suomen suurimmat kielivähemmistöt ovat venäjä ja viro, joiden opettajana myös Larinovits toimii.
– Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 Suomessa asui 50202 viroa ja 99606 venäjää äidinkielenään puhuvaa henkilöä. Jos tarkastelukriteeriksi valitaan kansalaisuus, saadaan erilainen kuva: vuonna 2023 Suomessa asui 51597 Viron kansalaista ja 35359 Venäjän kansalaista. Tilastossa eivät näy kaksoiskansalaiset eivätkä kaksikielisten perheiden jäsenet, joilla väestörekisteriin on rekisteröity toisen huoltajan kieli – suomi, ruotsi, englanti tai jokin muu.
Aksinovits humauttaakin, että käytännössä ”nykyinen äidinkielen rekisteröintitapa rajoittaa tarkan tiedon saamista Suomen väestöstä”. Myös Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio on suositellut Suomea tulisi helpottaa useampaan kieliyhteisöön kuulumisen kirjaamista väestötietojärjestelmään.
– Komitea on kehottanut Suomen viranomaisia turvaamaan vapaan itseidentifikaation periaatteen siten, että henkilö voisi rekisteröityä väestötietojärjestelmään useamman väestö- ja kieliryhmän jäsenenä. Tällä tavoin rekisterissä oleva tieto heijastaisi paremmin yksilön omaa identiteettiä ja valintaa. Lisäksi äidinkielten rekisteröintisysteemin muuttaminen antaisi tarkemman kuvan Suomen väestöstä.
