Informaatiopuolustukseen ja vaikuttamiseen erikoistunut kapteeni Tommi Kangasmaa korostaa Gazan sodan olevan sotilaallinen kriisi, jonka täysi ymmärtäminen edellyttää perehtymistä sen taustalla vaikuttaviin sotilaallisiin päämääriin ja operatiivisiin ajattelumalleihin.
– Hamasin strategia on mielen sodan strategia. Samalla myös Israelin sodankäynnin tapaan liittyy väistämättä merkittävä “Kognitiivisen sodan” elementti, vaikkakin sota nähdään länsimaissa kineettisenä tuhoamisena (perinteinen sotilaallinen tuhovoima), hän kirjoittaa Puheenvuoro-blogissaan.
Kognitiivinen sodankäynti on moderni tapa koota yhteen eri informaatiotiloissa tehtävät sotilaalliset operaatiot, jotka kohdistetaan kohteen mieleen.
Terroristijärjestö Hamasin peruskirjassa todetaan, että Israelilla ei ole oikeutta valtion olemassaoloon. Ainoa keino Israelin poistamiseksi on jihad eli aseellinen taistelu.
– Rauhanaloitteet ja neuvottelut ovat vastoin islamilaisen jihad-liikkeen toiminta-ajatusta. Näin ollen Hamasin loppuasetelma on selvä. Israel on tuhottava tavalla tai toisella. Miten tämä voidaan toteuttaa, jos vastustaja on sotilaallisesti täysin ylivoimainen? Jotta ratkaisut voidaan ymmärtää, on mentävä Hamasin sotilasjohdon ajattelun sisälle, Kangasmaa toteaa.
Hamasin sotilasjohdon päätöksenteko perustuu asiantuntijan mukaan strategiseen realismiin. Jyrkän epäsymmetrisessä tilanteessa on haettava voittava asema perinteisen sotilaallisen voiman ulkopuolelta. Hamasin operaatikot ovat valinneet mielen sodan.
Kangasmaan analyysin perusteella Hamasin strategiasta voidaan johtaa ja tunnistaa kuusi keskeistä operaatiolinjaa:
1: Massiiviset siviilitappiot luomaan anti-Israel narratiivia
2: Ulkomaisen diasporan aktivointi
3: Vaikuttaminen kansainväliseen mediaan
4: Oman kansan tuen säilyttäminen tai kontrolli
5: Taloudellinen tuki ystävällisiltä valtioilta/lahjoittajilta
6: USA:n tuen heikentäminen
Operaatioiden keskeinen asevoima on ei-kineettinen (muut sotilaallisen vaikuttamisen keinot), ja valitun ratkaisun tukena on asiantuntijan mukaan analyysi Israelin ja Hizbollahin välisestä sodasta 2006.
Tässä sodassa Israel oli sotilaallisesti ylivoimainen, mutta käytännössä hävisi sen, sillä länsimainen mielipide käännettiin taitavasti Israelia vastaan. Israel nähtiin kohtuuttomana voimankäyttäjänä, siviiliuhrit osattiin ottaa osaksi Hizbollahin viestintää ja Hizbollah nähtiin voittamattomana vastarintajärjestönä taistelemassa imperialisteja vastaan.
– Hamas valitsi saman sotilaallisen strategian. Jotta Israel saatiin pelaamaan Hamasin pussiin, oli se vedettävä mukaan sotaan, joka täyttäisi operaatiolinjojen tavoitteet. Sellaiseen sotaan oli mahdollista saada Israel mukaan vain, jos isku olisi niin massiivinen, että se a) pakottaisi Israelin massiiviseen vastaiskuun ja b) saisi israelilaiset niin raivoihinsa, että kostolla ei olisi rajoitteita, jolloin siviiliuhrien määrä kasvaisi rajusti, Kangasmaa sanoo.
Selkeät tavoitteet
Lokakuun seitsemäntenä 2023 Hamas käynnisti operaation, jossa oli selkeät tavoitteet ja ennalta suunnitellut toimenpiteet.
– Ensimmäinen vaihe oli menestys. Molemmat keskeiset tavoitteet saavutettiin. Israel iski täydellä voimalla takaisin, ja kostomentaliteetti oli korkealla, Tommi Kangasmaa sanoo.
Hänen mukaansa Hamasin operaatiolinja 1 – siviilitappiot – on keskeisessä asemassa.
– Niitä piti tulla nopeasti ja paljon. Tässä linjassa on erikoista se, että kyseessä ovat omat kansalaiset. Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että puolustusvoimien tehtävä on minimoida siviilitappiot. Hamas toimii päinvastoin. Siviilejä ei päästetty pois sotatoimialueilta, joukot ryhmitettiin ilman tunnuksia siviilien sekaan, komentopaikat ja puolustuskeskukset perustettiin sairaaloiden ja koulujen sekä moskeijoiden yhteyteen.
Asiantuntija pitää tätä loogisena, jos tarkastelee kylmän sotilaallisesti tavoitteita.
– Hamas olisi lyöty nopeasti ja kliinisesti, jos se olisi käynyt sotaa samaan tapaan kuin länsimaiset puolustusvoimat. Siviilitappiot olisivat olleet sillä taktiikalla merkittävästi pienempiä, jolloin vaikutus länsimaisten ihmisten mieleen olisi ollut vähäinen.
Lisäksi oli saatava maksimaalinen näkyvyys ja Israelin toimien laaja tuomitseminen. Operaatiolinjojen 2 ja 3 tarkastelu nivoutuu tähän.
– Operaatiolinja 2 on tukilinja. Se on tärkeä, jotta operaation tavoitteet saadaan näkyviksi myös reaalimaailmassa. Kamppailu on tuotava kohdemaiden ihmisten arkeen ja kaduille. Se tarkoittaa ulkomaisten solujen aktivointia ja ihmisten empatian hyväksikäyttöä. Aktivoinnin kohteena ovat havaintojen perusteella nuoret, korkeammin koulutetut, opiskelijat, sekä vasemmistolaiseen/anti-imperialistiseen ajatteluun kallellaan olevat, Kangasmaa kertoo.
Hänen mukaansa Hamas soveltaa informaatiovaikuttamisen jättiläisen, Venäjän doktriinia. Venäläisen kognitiivisen sodankäynnin keskeisiä periaatteita on ollut refleksiivinen kontrolli. Se tarkoittaa sitä, että kohde tukee omia operaation tavoitteita huomaamattaan, koska pitää niitä oman arvomaailmansa mukaisena. Refleksiivisessä kontrollissa pureudutaan ihmiseen hänen moraaliseettisen kilpensä läpi, koska se on heikko kohta.
Jotta keskeinen operaatiolinja 3 voidaan saada toimimaan, on Kangasmaan mukaan luotava sodan sumua.
– Ulkopuolisten tarkkailijoiden toimintaa ja mediaa on ohjattava keskittymään siviilitappioihin. Samalla on estettävä sen paljastuminen, että siviilitappioita ei haluttu välttää, vaan tietoisesti kasvattaa. Tällä linjalla operointi on nuoralla tanssimista, sillä se vaatii pääsyn rajoittamista, tietovuotojen rajoittamista ja sellaisella tiedolla kyllästämistä, jonka media käyttää uutisoinnissaan.
Esimerkkinä voidaan pitää Gazan viranomaisten tappiolukujen käyttämistä.
– Tällaisessa sodassa kummankaan osapuolen tappiolukujen ilmoittaminen ei ole tietoa, jota itse käyttäisin uutisoinnissa. Median on kuitenkin vaikea toimia ilman lukuja, joten tehtävä helpottuu. Lisäksi sosiaalinen media on kyllästettävä siviiliuhreilla ja heidän kärsimyksillään. Lukujen tueksi on rakennettava informaatiovaikuttamisen operaatioita vahvistamaan mielikuvia, Kangasmaa toteaa
Hänen mielestään operaatiolinja 4 on kiinnostava.
– Tärkeää on se, että Israel saatiin vedettyä massiiviseen vastaiskuun, joka lisäsi palestiinalaisten vihaa ja suojasi Hamasin valta-asemaa. Oletan, että Hamas arvioi pystyvänsä luottamaan kansalaisten tukeen, kunhan Israel saatiin käyttämään maksimaalista voimaa. Tuhojen kasvaessa on kuitenkin merkkejä siitä, että tuki ei ole taattua, joten Hamas joutuu käyttämään myös sensuuria ja voimaa omien kansalaisten pitämiseksi rivissä.
Operaatiolinja 5 on resurssilinja. Kangasmaa olettaa, että Iranin ja Qatarin tuki, sisäinen aseiden valmistusteollisuus, siviilituotteiden hyödyntäminen sotilaallisiin tarkoituksiin sekä ulkomaisen diasporan ja ulkomaisten tukijoiden hyväntekeväisyysrahoitus on mahdollistanut taistelujen jatkamisen.
Hänen mukaansa operaatiolinja 6 on keskeinen, mutta hankala. Jotta todellinen Israelin heikentyminen saadaan aikaan, on USA:n tuen heikennyttävä merkittävästi.
– USA on nimennyt Hamasin terroristijärjestöksi 1997. USA myös tukee sanojensa mukaan Israelin oikeutta puolustautua. Nähtäväksi jää, miten operointi onnistuu. Merkkejä menestyksestä on kuitenkin nähtävissä etenkin demokraattien kannatuspohjan osalta.
Israelin vaikea haaste
Myös Israel on yrittänyt oppia vuoden 2006 sodasta. Israel perusti erillisiä suorituskykyjä, kuten taistelukameravoimaa ja informaatiosuojautumisen sekä vaikuttamisen kykyjä sodan kokemusten perusteella.
– Yksi Gazan sodan keskeisistä tavoitteista on ollut Hamasin kognitiivisen sodankäynnin operaatioiden paljastaminen. Israel on esimerkiksi tuottanut videoita Hamasin taistelijoiden ryhmittymisestä eri siviilikohteisiin ja pyrkinyt osoittamaan niiden olevan siten laillisia sotilaskohteita, Tommi Kangasmaa kertoo.
– Israel on pyrkinyt myös osoittamaan, että Hamasilla ei ole intressiä suojata omia kansalaisiaan. Israel on yrittänyt vakuuttaa maailman mielipidettä siitä, että he pyrkivät välttämään turhien siviilitappioiden aiheuttamista. Menestys on ollut keskinkertaista.
Haaste on asiantuntijan mielestä äärimmäisen vaikea. Hamasin valitsema strategia tuottaa väistämättä suuria määriä siviiliuhreja. Jos Israel käyttää kineettistä voimaa, se menettää samalla mainepääomaansa ja kansainvälistä tukea, jotka ovat kriittisiä Israelin turvallisuusympäristössä.
– Lisäksi Israel on demokratia, joten sisäinen poliittinen hajaannus ja sodan vastustus on todellinen vaikutustekijä asevoimien toiminnan kannalta. Israelissa ei voida täysin ohittaa kansalaismielipidettä, eikä valita diktaattoreita johtamaan sotaa.
Kangasmaa olettaa, että Israelin strategiassa Hamasin kyky sotilaalliseen toimintaa pyritään lamauttamaan lopullisesti. Tämän loppuasetelman keskeinen elementti on tunneliverkoston tuhoaminen.
– Jos Hamasin toiminnan on pakko tapahtua maan päällä, kykenee Israel valvomaan logistiikkaa, estämään sotilaallisen voiman kasvun ja eritoten ohjus/rakettihyökkäykset Israeliin. Tämä vaatii koko Gazan alueen kampaamista sotilaallisesti, tunnelien räjäyttämistä ja sen jälkeistä voimakasta tiedustelutoimintaa Hamasin rippeiden osalta.
– Israel ei kuitenkaan ole viestinyt mitään näin selkeää tavoitetta tai ainakaan kyennyt viestimään sitä siten, että kansainvälinen media ja länsimaiden kansalaiset olisivat ymmärtäneet nämä ”hyväksyttävämmät” tavoitteet.
Asiantuntija arvelee, että Israel on jälleen tunnistanut olevansa tappiolla Hamasin strategian edessä.
– Israel pyrkii viemään operaationsa päätökseen ja hyväksyy merkittävät mainetappiot kansainvälisen mielipiteen tukiessa Hamasin tavoitteita. Sisäinen ja kansainvälinen vastustus saattaa lopettaa kuitenkin operoinnin ennen kuin tavoitteet saavutetaan ja siten lopputuloksena on heikentynyt, mutta toimintakykyinen Hamas, tuhottu kansainvälinen maine, jota palautellaan hiljalleen ja Lähi-idän kuoleman pyörä pyörii kohti uutta konfliktia.
