Diplomaattiset ponnistukset Ukrainan sodan lopettamiseksi ovat jatkuneet viime viikkoina vilkkaina mutta tuloksettomina aina YK:n turvallisuusneuvostoa myöten. Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin on antanut ymmärtää tavoittelevansa rauhanomaista ratkaisua, mutta vierittänyt vastuun käytännössä yksinomaan Ukrainan harteille.
Ainoita vähänkään lupaavia neuvotteluja on professori Lawrence Freedmanin mukaan käyty suoraan Ukrainan ja Venäjän valtuuskuntien välillä – viimeksi Istanbulissa. Myöskään niissä ei hänen mukaansa ole tapahtunut mainittavaa edistystä.
– Kummallakaan osapuolella ei toistaiseksi ole kannustinta sitoutua pitkän aikavälin ratkaisuun. Molemmat odottavat sotilaallisia läpimurtoja ja selkeämpää käsitystä sodan todennäköisestä kulusta. Jos näköpiirissä on pitkä pattitilanne, osapuolet saattavat tuntea olevansa pakotettuja kompromisseihin, Lontoon maineikkaan King’s Collegen sotatieteen professuuria hoitanut Freedman toteaa Financial Timesissa.
Venäjällä on hänen mukaansa enemmän perusteita tinkiä tavoitteistaan, sillä se odotti nopeaa sotaa. Vaikka venäläisjoukot ovat kärsineet raskaita tappioita ja kamppailevat alituisten logististen ja moraalisten ongelmien kanssa, Kreml kuitenkin pitää alkuperäisiä vaatimuksiaan edelleen pöydällä ja myöntää korkeintaan epäsuorasti, ettei se pysty toteuttamaan vallanvaihdosta Kiovassa tai Ukrainan demilitarisointia.
Ei uutta jäätynyttä konfliktia
Jos Ukraina kykenee ylläpitämään sotilaallista painetta eikä Venäjän onnistu vahvistamaan joukkojaan ja käynnistämään uusia hyökkäyksiä, Putinin paras vaihtoehto on Freedmanin mukaan vaatia välitöntä tulitaukoa sementoidakseen edes tähänastiset valloituksensa.
– Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi näkee ansan ja on pakotettu kieltäytymään tarjouksesta. Hän voi huomauttaa, että Venäjä on jättänyt noudattamatta monia paikallisia tulitaukoja, joiden piti mahdollistaa piiritettyjen kaupunkien siviilien evakuointi ja avustustoimitukset. Hän saattaisi myös viitata helmikuun 2015 Minskin sopimuksen täytäntöönpanoon liittyneisiin ongelmiin, Freedman sanoo.
Zelenskyi ei tyydy Putinin todennäköisesti tavoittelemaan jäätyneeseen konfliktiin, vaan haluaa rauhansopimuksen, joka johtaa tulitaukoon vasta, kun se pannaan täytäntöön. Hänen keskeinen vaatimuksensa on, että Venäjän joukkojen on poistuttava Ukrainan alueelta, Freedman muistuttaa. Niin kauan kuin Ukrainan maaperällä on venäläisiä sotilaita, sota ei ole ohi.
Venäjä ulos Donbassista
Eräänlaisena kädenojennuksena Kremlille Zelenskyi on väläyttänyt Ukrainan Nato-pyrkimysten hylkäämistä ja sitoutumista sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.
– Zelenskyi kuitenkin haluaa aseistetun neutraliteetin, jonka vakuutena ovat turvatakuut. Hän haluaa takuiden olevan vahvemmat kuin ne, joita Ukrainalla oli aiemmin – etenkin vahvemmat kuin
vuoden 1994 Budapestin muistion mukaiset takuut, jotka Ukrainalle annettiin vastineeksi neuvostoaikaisen ydinasearsenaalinsa luovuttamisesta, Freedman sanoo.
Käytännössä Ukraina pitäisi hänen mukaansa kiinni vahvasta itsenäisestä puolustuksesta ja lännen sille antamasta aseavusta. Lisäksi Itä-Ukraina olisi välttämätöntä palauttaa kokonaisuudessaan Ukrainan hallintaan.
– Tämän sodan pitäisi päättyä siihen, että Venäjän joukot poistuvat Donbassista. Se olisi myös vakain lopputulos. Ellei tästä ydinkysymyksestä synny sopimusta, konfliktia ei saada päätökseen, olipa neuvotteluissa sovittu mitä tahansa. Siksi pysyvän rauhan etsimistä ei voida erottaa sotilaallisen menestyksen tavoittelusta, Freedman toteaa.
Vaikka Krimin liittämistä Venäjään ei milloinkaan juridisesti tunnustettaisi, Ukraina saattaa olla hänen mukaansa valmis sen ainakin tässä vaiheessa käytännössä nielemään.