Itä-Ukrainassa Donbassin alueella työskennellut ensihoitaja Julia Pajevska jäi venäläisten vangiksi keväällä 2022. Kolme kuukautta separatistien ja Venäjän erikoispalveluiden vankilassa virunut nainen kertoo kokemuksistaan virolaiselle Postimees -lehdelle.
– Sotavankeja pidetään (Venäjällä ja myös miehitetyillä alueilla) eri paikoissa, mutta heitä kohdellaan kaikkialla sellaisella tavalla, joka muistuttaa enemmänkin keskiaikaa. Se on aivan kamalaa. Olosuhteet ovat hirvittävät, hän kertoo.
Pajevskan mukaan sotavankien kohtelusta ja ihmisoikeuksista ei voi puhua edes samassa lauseessa.
Hänet vapautettiin viime vuoden kesäkuussa Ukrainan ja Venäjän vankienvaihdossa.
Nainen kertoo syövänsä yhä lääkkeitä päivittäin, koska hänen terveytensä romuttui epäinhimillisisten olojen, vähäisen ruoan ja henkisen ja fyysisen väkivallan takia. Vapauduttuaan hän joutui yli kahdeksi viikoksi sairaalaan.
Pajevska on saanut myös psykologin koulutuksen, joka on auttanut häntä henkisessä toipumisessa.
– Ammatillisen tietämykseni lisäksi liikunta on auttanut minua paljon selviytymään tästä tilanteesta, hän toteaa.
– Aloitin harjoittelun heti, kun energiavarastoni alkoivat palautua hiljalleen ja sain unirytmini takaisin paikoilleen.
Kotimaassaan Ukrainassa sankarin asemaan noussut Pajevska on perustanut hyväntekeväisyyssäätiön, joka auttaa sotavankeja, venäläisten vangitsemia siviilejä ja heidän perheitään tarjoamalla taloudellista, oikeudellista ja psykologista tukea.
Säätiö tekee yhteistyötä vankienvaihtoon osallistuvien viranomaisten kanssa.
– Heiltä saamamme tiedon perusteella voimme tarjota tukea varsinkin terveysongelmista kärsiville ja psyykkistä apua tarvitseville. Tilanne siviilisotavankien kanssa on kuitenkin erityisen vaikea, koska he ovat huomattavasti haavoittuvaisempia kuin sotilaat, hän kertoo.
– Kaikki tämä on niin vaikeaa, että emme selviä ilman ulkopuolista apua. Tiedän sen kokemukseni perusteella.
