Sotatieteiden tohtori Antti Parosen mukaan Venäjän puolustus on rakennettu vyöhykkeittäin ja varsinaisessa pysäyttävässä vaikutuksessa näytetään luottavan kahden pääpuolustusvyöhykkeen väliseen linjaan.
– Näiden välinen etäisyys viittaa myös vastahyökkäysten toteuttamisen mahdollisuuteen taistelusta irti olevilla joukoilla, hän kirjoittaa Twitterissä.
Parosen mukaan kahden päävyöhykkeen edessä olevat asemat, joissa tällä hetkellä taistelua käydään, ovat hidastavia ja kuluttavia rakenteita ja ryhmityksiä, jotka pyrkivät tuottamaan hyökkääjälle kalusto- ja miehistötappioita ja toisaalta taas tarjoamaan pääjoukoille aikaa valmistautua.
– Näiden vyöhykkeiden tehoa lisätään luonnollisesti mittavalla epäsuorantulen käytöllä ja sulutteilla. Liikettä pyrittäneen myös kanavoimaan raskaiden suora-ammunta-aseiden tulialueille.
Viimeksi mainittuun viittaavat Parosen mukaan lukuisat rakenteiden sijoittelut, joista erityisesti huomioon nousee asutuskeskusten ympäri tehdyt rakenteet.
– Hyökkääjälle houkuttelevampaa on kiertää asutuskeskus ja hallita sitä tulella. Puolustaja pyrkii taas hyödyntämään tätä taipumusta.
Paronen toteaa, että venäläisillä linnoitteilla ja taistelutilan muilla valmisteluilla vaikuttaa äkkikatsomalta olevan kaksi keskeistä tavoitetta.
– Ensimmäinen näistä on itsestään selvä omien joukkojen suojaaminen ja siten taistelun mahdollistaminen. Toinen taas on pyrkimys mahdollistaa venäläisten oman keskeisen vahvuuden, putkitykistön ja raketinheittimistön käyttö hyökkääjän tulella tuhoamiseksi. Tätä tuetaan luonnollisesti suora-ammuntatulella parhaan mukaan, hän kirjoittaa.
Linnoitettujen asemien ja estetöiden valossa on pääteltävissä/arvioitavissa erilaisia asioita venäläisestä puolustuksesta Etelä-Ukrainassa. 1/7 https://t.co/G3NSZ01JTH
— Antti Paronen (@AnttiParonen) June 14, 2023
