Ukrainalainen psykologi Tatjana Lubimova auttaa työkseen rintamalla taistelevia sotilaita. Hän on kertonut kokemuksistaan Latvian yleisradioyhtiö LSM:lle.
Psykologin mukaan sota voi rikkoa mielen, mutta sotilaat uskottelevat valitettavan usein itselleen, etteivät he tarvitse apua raskaiden taistelujen ja karmaisevien kokemusten jälkeen.
– Armeijassa pyydetään apua vain kahdessa tapauksessa. Kun heidän vaimonsa tai joku hyvin läheinen esittää heille uhkavaatimuksen ja sanoo: joko sinä menet (hakemaan apua) tai eroamme, Lubimova kertoo.
Hän kertoo haastattelussa nuoresta miehestä, joka menetti rintamalla lähes kaikki taistelutoverinsa. Mies selviytyi kuin ihmeen kaupalla. Haavoittunut mies kotiutettiin, mutta sodan kauhut eivät jättäneet häntä rauhaan. Hän näki esimerkiksi näkyjä kaatuneista sotilaista.
Lopulta vaimo pakotti miehen hakemaan apua.
– Tämä on yleisin syy, miksi sotilaat kääntyvät puoleemme, psykologi viittaa perheenjäsenten patisteluun.
Lubimova on saanut myös puheluita rintamalta sotilailta. Hän kertoo tietävänsä, miten peloissaan olevan ja mieleltään järkkyneen sotilaan voi rauhoittaa.
– Pyydän häntä katsomaan ympärilleen. Millaisia ihmisiä hänen ympärillään on ja mitä he tekevät? Mitä hän itse voi tehdä selviytyäkseen? Tämä joskus laukaisee ihmisen (tilanteen). Hän alkaa etsiä mahdollisuuksia hengissä selviytymiseen, psykologi kuvailee keinoja rauhoitella sotilasta.
Toinen keino hänen mukaansa on viedä peloissaan olevan sotilaan ajatukset taistelutovereihin.
– Kun hän siirtää huomionsa itsestään siihen mitä voi tehdä toisen hyväksi, hän kokoaa itsensä ja palaa ympäröivään todellisuuteen.
Sairaaloissa olevilla haavoittuneilla on sotilailla on psykologin mukaan erilaiset tarpeet avulle.
– Heitä piinaa syyllisyys siitä, että he ovat loukkaantuneet tai selviytyneet. Kuinka voin nukkua täällä, kun toverini ovat sodassa?, Lubimova kuvailee sotilaiden tuntoja ja mielessä pyöriviä kysymyksiä.
Psykologin mukaan ihmisen tappaminen tuntuu kauhealta sodassakin.
– Yhteiskunta on opettanut, ettet saa tappaa toista ihmistä tai aiheuttaa muille kipua ja kärsimystä. Kulttuuri on asettanut meille rajoituksia tai kieltoja. Jokaisella yhteiskunnalla tai maalla on sääntönsä. Jos et noudata niitä, sinun täytyy mennä vankilaan, sinua rangaistaan. Sodassa kaikki nämä säännöt on unohdettava, hän kertoo.
Jokaisen sotilaan on Lubimovan mukaan kohdattava aggression tunne. Se auttaa selviytymään rintamalla.
– Jos et herätä itsessäsi tällaista aggressiota, (vihollinen) tappaa sinut.
Kun tämä on herännyt ihmisessä, siitä voi psykologin mukaan olla vaikea päästää irti siviilielämässä ja arjesssa. Vihanpurkaukset voivat kohdistua perheenjäseniin ja lähipiiriin.
– Valitettavasti kohtaamme tämän sodan jälkeen, kun ihmisen on opittava hallitsemaan aggressiivisuuttaan palatessaan normaaliin elämään. Kaikki eivät siihen pysty. Siksi psykologeilla on paljon työtä, jos sotilaat ovat itse valmiita siihen.
