Ministeri Paula Risikon avaus osoittaa valtiomiestasoista älyä avata vaikea ja tärkeä aihe yleiselle keskustelulle. Risikko otti myös riskin tietäessään että häntä siteerataan väärin.
Ennen verovaroilla rakennettiin teitä ja siltoja, nyt niitä käytetään ihmisten elättämiseen. Sosiaaliturvan tarvitsijoita on kahdenlaisia, niitä joille se on elinkeino, ja niitä jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Kaikki tietävät ihmisiä ja väestöryhmiä, jotka elävät muiden kustannuksella. Heistä puhuminen on julkinen tabu. Risikon älykäs avaus hämmensi ja ärsytti.
Suomella ei ole enää varaa vääränlaisen sosiaaliturvan ylläpitämiseen, koska Suomi-neito on joutunut tunneliin, jonka päässä ei ole vuosiin nähtävissä valoa. Rahat ovat loppuneet, eikä vienti vedä – me kampaamme vain toisiamme. Koko Suomi on joutunut luiskaan, koska tuottavuus on mitättömän pientä.
Työmarkkinat ovat sekaisin – työn tekeminen ja työllistäminen on näennäistä. Ihmiset tekevät pätkätöitä ja työnantajien kuorma kasvaa. Yksityisyrittäjät ovat sosiaaliverkon ulottumattomissa täysin omillaan. Myös opiskelijoiden, tulevaisuutemme rakentajien, asema on huolestuttava.
Jos yhteiskunta ei tässä kohtaa satsaa tulevaisuuteensa ja investoi tulevaisuuden osaamiseen, alla ammottaa vielä pahempi kuilu. Ajatus vastikkeellisuudesta on saanut monet mietteliäiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita ihmisten laiminlyöntiä, vaan vastuun kasvattamista. Tässä kohtaa vaaditaan punnittua keskustelua, joka kantaa kauas tulevaisuuteen. Suomi-neidon pitää katsoa varpaitaan kauemmas.
Miksi yrittäjät ovat sosiaalisen verkon ulkopuolella? Nokia ei ole enää veturi, vaan taikasana on pienet ja keskisuuret yritykset. Jos saisimme pk-yritysten viennin nousemaan 13 prosentista lähemmäs saksalaisten 72 prosenttia, olisimme oikealla tiellä. Opiskelu ja ammattitaidon lisääminen on elinehto, johon meidän on pakko satsata. Osaamista kannattaa tuottaa mieluummin rajojen ulkopuolelta kuin viedä sitä ulkomaille.
Opiskeluun kannustaminen kannattaa. Enkä tarkoita sitä, että aikuisia työttömiä istutetaan koulun penkillä kahdeksatta ammattia varten vain tarkoituksena pitää tilastot kunnossa. Kun oppivelvollisuus on päättynyt, on tärkeätä että koulutus jatkuu tehokkaasti ja mielekkäästi.
Opiskelijan työ, opiskelu, olisi sitä Risikon peräämää sosiaaliturvan vastiketta. Opiskelija on yhteiskunnalle kannattava investointi. Nyt on tilanne monelle nuorelle hankala. Moni tekee opiskelun ohessa töitä, joka viivästyttää opintoja. Työ leikkaa kaiken lisäksi sosiaalista turvaverkkoa, mikä on täysin väärin. Pitää olla ammattilainen ja kokenut, jotta saa luukulta rahaa, satunnaiset tarvitsijat eivät luukuilla pärjää. Silloin kun ihminen tarvitsee kipeimmin rahaa, sitä ei ole.
Koko järjestelmä pitää uusia siten että opiskelu kannattaa, koska hankittu ammattitaito on yhteiskunnalle satsaamisen väärti. Jokainen nuoriin satsattu euro tuottaa. Jos yhteiskunta tarjoaisi mahdollisuuden opiskelijan keskittyä päätoimeensa, opiskeluun, pitäisi tukijärjestelmää uusia. Yksi keino olisi opintolainajärjestelmän uusiminen siten että se kannustaa nopeaan valmistumiseen. Opintolainan takaisinmaksua voi keventää jos opinnoista suoriutuu nopeasti. Yritteliäitä opiskelijoita ei saa verrata sosiaalipummeihin, vaan opiskelu on vastiketta, eli työtä tuille.
Sosiaaliturva voi silti olla turva, joka pelastaa esimerkiksi sairauden kohdatessa. Sosiaaliturva ei ole kirosana, vaan mahdollisuus parantaa oikein kohdistettuna yhteiskunnan elinvoimaa. Väärin kohdennettu sosiaaliturva on ylimääräinen menoerä, joka ei palvele ketään.
Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.
