Ihmisen sosiaalisella verkostolla voi olla tutkimusten perusteella yhtä suuri vaikutus henkilön terveydentilaan kuin liikunnalla.
Jo aiemmin on saatu näyttöä siitä, että sosiaalinen eristäytyminen vaikuttaa kielteisesti terveyteen. Maailman terveysjärjestö WHO on nostanut viime aikoina aihetta esiin ja kutsuu vuorovaikutuksen lisäämistä globaaliksi prioriteetiksi.
Terveyden biopsykologisesta mallista The Laws of Connection -teoksen kirjoittanut David Robson toteaa BBC:n kolumnissa, että ystävyyssuhteet vaikuttavat muun muassa immuunijärjestelmän toimintaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiin.
Jo 1970-luvun lopulla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että sosiaalisesti aktiivisten ihmisten kuolemanriski oli jopa puolet muita pienempi. Henkilön sosioekonominen asema, yleinen terveystila tai liikunnan määrä eivät vaikuttaneet tulokseen.
Kaikilla ihmissuhteilla oli myönteinen vaikutus, mutta osa oli muita tärkeämpiä. Yhteenkuuluvuuden tunne puolison ja läheisten ystävien kanssa toi suurimman hyödyn. Toisaalta myös satunnaiset kontaktit urheiluseuroissa tai esimerkiksi paikallisessa seurakunnassa suojasivat kuolemanriskiltä. Havaintoon suhtauduttiin tutkijayhteisössä pitkään hyvin suurella varauksella.
Henkilön ”sosiaalinen terveys” vaikuttaa vähentävän diabeteksen kaltaisten perussairauksien riskiä. Kymmeniä tuhansia ihmisiä kattaneet seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että eristyksissä elävien ihmisten riski korkeaan verenpaineeseen ja sydänkohtauksiin oli jopa noin 30 prosenttia suurempi verrattuna sosiaalisesti aktiivisiin henkilöihin.
We often hear that social connection can increase our longevity, but what's the evidence behind it?
In this article for @BBC, I look at the data, and address some of the questions raised by sceptics.
You'll also find a link to a new study we're running.https://t.co/BRM1x7TKnr
— David Robson (@d_a_robson) July 23, 2024